Tukholmaan sijoittuva jännityskertomus pureutuu tällä kertaa misogyniaan, naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja incel-ilmiöön. Poliisikomisario Vanessa Frank päätyy selvittämään tapausta, jossa nuori Emelie Rydén, pienen Nova-tytön äiti, löytyy kotoaan puukotettuna. Hänen miehensä Karim istuu vankilassa ja Emelie on vastikään päättänyt erota miehestään. Syytökset osoittavatkin vankilassa viruvaan aviomieheen.
Samalla seurataan kuitenkin myös toista juonilinjaa, kun iltapäivälehden toimittaja Jasmina Kovac joutuu hotellissa joukkoraiskauksen uhriksi. Tarina johtaa verkossa kytevään naisvihamieliseen porukkaan ja heidän keskusteluihinsa. Naisvihaa tihkuvan porukan jäsenet viittaavat itse vastentahtoiseen selibaattiin eli incel-ilmiöön. Pian ruumiita alkaa ilmaantua lisää, joten Vanessa ryhtyy selvittelemään, mitä kaikkea rikosten taustalle kätkeytyy.
Vanessan työparina juttua päätyy tutkimaan sotilastaustainen, chileläislähtöinen Nicolas Paredes. Heidän välillään on kemiaa, mutta Vanessa sekaantuu välillä myös ex-mieheensä Svanteen. Paredes on monella tapaa kliseinen ”varjoissa viilettävä”, viileä hahmo, joka toimii lain puolesta, muttei suoraan virkanimikkeiden kahleissa. Silti hänen hahmonsa jää tässä tarinassa hieman sivuosaan.
Engman iskee aiheellaan keskelle ajankohtaisia teemoja, #metoo-aikakautta ja naisvihan kuoriutumista esiin yhteiskunnan eri kerrostumista. Samalla se tekee sen kuitenkin klassisesti raaoilla naismurhilla mässäillen. Incel-kulttuurinkin kuvauksessa Engman antaa henkilöidensä rauhassa selittää tekojaan naisvihaan nojaten. Dekkarin – tai muidenkaan kaunokirjallisuuden lajien – ei toki tarvitse olla yhteiskunnallisesti tiedostava, mutta jokseenkin vastenmielistä tällä tavalla naisvihamielisyydessä rypevää dekkaritarinaa on lukea.
Pascal Engman: Rottakuningas
Råttkungen
Suom. Pekka Marjamäki
2021 (2019), WSOY
470s.
Kansi: Elina Grandin
Sivumerkkejä 