Rose on uranainen, joka on aina tiennyt, ettei halua lapsia. Rose on naimisissa Luken kanssa, jonka kanssa liitto on aikanaan solmittu ajatellen, ettei lapsia tule. Sitten Luke muuttaakin mielensä ja alkaa haluta lasta. Tästä ristiriidasta ponnistaa erilaisten mahdollisuuksien rakenteellista kikkaa hyödyntävä romaani, joka tarjoaa yhdeksän erilaista vaihtoehtoa Rosen ja Luken tulevaisuudelle. Joissain niistä Rose suostuu lapsenhankintaan, joissain ei ja näiden eri valintojen myötä pariskunta päätyy erilaisiin tilanteisiin.
”Jos vanhemmuus on vedessä paikallaan polkemista, avioliitto on kuin valtameri. Se aaltoilee, valtavat vuorovesivaihteluvat ravistetelevat sitä toisinaab, ja joskus hurrikaani puhaltaa ajatukset yhteen suuntaan.”
Saman kohtauksen kuvaaminen erilaisilla ratkaisuilla ja vaikutuksilla ei ole kikkana mitenkään uusi, mutta se on useimmiten kiinnostava. Lähes poikkeuksetta ne myös herättävät pohtimaan sattuman ja inhimillisyyden vaikutuksia elämänkulkuihin.
Vanhemmuus ja vapaaehtoinen lapsettomuus asettuvat teemoina tämän romaanin keskiöön. Freitasin teos ei ehkä jää mestariteoksena historiaan, mutta muutoin se tarjoaa mitä jos? -kysymykseen nojaavan ja sujuvasti soljuvan lukuromaanin.
Donna Freitas: Rose Napolitanon yhdeksän elämää
The Nine Lives of Rose Napolitano
Suom. Riie Heikkilä
2021, Otava
389s.
Kansi: Lynn Buckley
Sivumerkkejä 