Johannes Andreas kertoo karmivan kiehtovan tarinan virolaisesta sarjamurhaajasta. Eletään Viron maaseudulla. Papinpoika Johannes Hanni tapaa tytön, Pillen, ja rakastuu. Sitä ennen Johannes on ollut jo kerran naimisissa, Eike-nimisen naisen kanssa, mutta Pillen kanssa kaikki on erilaista.
”Minä olin Johannes, pappisperheen lapsi, myöhemmin ehta sosialisti, työläinen ja aviomies. Ja minä olin Andreas, öinen saalistaja, salaisuuksien kätkijä ja elämän ja kuoleman ratkaisija. Minä olin Johannes-Andreas Hanni, papinpoika maailmassa, jossa pappeja ei enää tarvita. Siksi minä olin se mikä minä olin.”
Sitten eräänä päivänä hän palaa kotiin illansuussa verissäpäin. Käy ilmi, että Johannes on tappanut miehen. Seuraa murha-aalto, jossa Johannes syyllistyy myös kannibalismiin. Romaani seuraa Johanneksen ja tämän puolison elämiä ennen yhteen menemistä ja sen jälkeen. Molempien tarinoita seurataan vuorotellen. Heidän liitollaan on tuhoisia seurauksia, joskin jonkun verran epävarmuutta leijuu sen yllä, mikä lopulta oli Pillen rooli rikoksissa.
”Joskus neljän jälkeen havahduin, kun Andreas könysi kotiin kädessään suomalainen muovipussi ja sen sisällä jotain. Se näytti lihanpalalta. Nousin sängystä ja kysyin, että mitä nyt. Hänen vaatteensa olivat veressä ja hän riisui ne nopeasti pois. Andreas heitti pussin pöydälle ja vastasi: ’Minä tapoin ihmisen, ja siinä on hänen lihaansa, ihmisen lihaa, mitä olen jo kauan halunnut maistaa.’”
Hytönen on tehnyt kirjaansa varten valtavasti taustatyötä ja sen huomaa. Hän lähestyy päähenkilöään Johannesta empaattisesti, muttei yritä kuitenkaan puolustella tai oikeuttaa tämän hirmutekoja. Raaoilla rikoksilla ei myöskään liiemmin mässäillä. Varsinaisia selityksiä Johanneksen käytökselle ei tarjota, jos sellaiseksi vihjaukseksi ei ole tarkoitettu sitä, että lapsena leikkiessään Johannes on kaatunut ja lyönyt päänsä kaivon betonikanteen.
Ville Hytösen romaani ammentaa tosielämän sarjamurhaajakertomuksesta, muttei ole perinteistä true crime -genreä. Se sukeltaa samalla syvälle virolaisen yhteiskunnan historiaan ja rakentaa taitavasti ja vahvatunnelmaisesti miljöötä ja ympäristöä. Lukija suorastaan vetäistään autenttisille Viron kaduille, keskelle maan poliittista todellisuutta ja yhteiskuntaluokkien eroja. Romaani on muutoinkin vetävästi kirjoitettu. Se tarjoaa kiinnostavan katsauksen virolaiseen yhteiskuntaan yhden historiallisen rikossarjan kautta.
Ville Hytönen: Johannes Andreas
2022, Like
329s.
Kansi: Tommi Tukiainen
Sivumerkkejä 