Hila Blum sukeltaa romaanillaan äidin ja tyttären suhteen syvyyksiin terävästi ja intensiivisesti. Joela on kirjan Israelissa asuva äiti, joka tavoittelee täydellistä äitiyttä. Hän haluaa tehdä kaiken mahdollisimman hyvin. Vuosikymmeniä myöhemmin tytär Lea on kuitenkin muuttanut Hollantiin, perustanut perheen, eikä äiti ole uuteen elämään tervetullut. Lea ei ole edes kertonut saaneensa lapsia ja äiti päätyy katselemaan leikkiviä lapsenlapsiaan ikkunan takaa matkustettuaan tyttärensä luokse. Kertoja-äiti pureutuu menneisyyteen etsimään syytä sille, miksi nyt ollaan tässä.
”Nythän on niin, etteivät onnettomat perheet enää kiinnostaneet minua, eivät ollenkaan, minua kiinnosti vain onnellisten perheiden onnettomuus, tavallinen hauraus.”
Sukellus menneisyyteen kertoo tarinan naisesta, raskaudesta, äitiydestä ja lapsen kasvamisesta aikuiseksi. Suhteessa on kommunikaatio-ongelmia varsinkin lapsen kasvaessa, mutta mitään selkeää yksittäistä syytä välirikolle ei osoitella. Sen sijaan Blum kuvaa taitavan hienovaraisesti äidin ja tyttären välisen suhteen herkkyyksiä, odotuksia, pettymyksiä ja toiveita. Ei liene kaukaa haettua sanoa, että äiti näkee tyttäressään paljon itseään ja haluaa epätoivoisesti tehdä toisin kuin hänelle on tehty, mutta tässä vimmaisessa pyrkimyksessä tietenkin myös epäonnistuu.
”Mutta kun istahdin häntä vastapäätä harja kädessäni, hän puristi jälleen huulensa kiinni, ojensi kätensä, silitti poskeani ja sanoi: ’Mutta ensin minä haluan nähdä sinun silmät.’ Sillä hetkellä tajusin, että tyttäreni tiesi, milloin en ole läsnä, ja että hän osasi aina kutsua minut takaisin.”
Blumin kirjassa on myös viittauksia naisista kirjoittaviin tunnettuihin kirjailijoihin ja teoksiin. Joela lukee esimerkiksi Elizabeth Stroutia tätä nimeltä mainitsematta.
”Luen kirjaa naisesta, joka ei siedä enää lastensa itkua, ja yhtäkkiä hänenlaisiaan äitejä on kaikkialla, leikkipuistoissa, supermarkettien jonossa, kadulla, odotushuoneissa. Tunnistan heidät pinnallisesta hengityksestä, äänestä joka on juuri laskenut kymmeneen. Hulluus kyykistyy ennen kuin hyppää.”
”Sen jälkeen kun sairauden ikkuna on kerran auennut, sitä ei saa enää kiinni. Ei kunnolla eikä lopullisesti.”
Blumin romaanin vahvuus on sen herkkävireisessä äidin ja tyttären välisen suhteen kuvauksessa. Lainaamalla muita kirjailijoita se rakentaa kuvaa äitiyden ihanteista ja saavuttamattomista tavoitteista, äitiyden myyteistä ja läheisten suhteiden kipupisteistä. Tämän Blum tekee mieleenpainuvan samaistuttavasti.
Hila Blum: Kuinka rakastaa tytärtään
Ech le’ehov et bitech
Suom. Minna Tuovinen
2023, Tammi
262s.
Kansi: Anna Makkonen
Sivumerkkejä 