Laimi ja Rauno ovat nuoripari, joka rakastuu ja päätyy yhteen heidän sukujensa vastustelusta huolimatta. Avioitumisen jälkeen parin toiveissa on oma lapsi, mutta se ei onnistukaan vaan pari joutuu kokemaan keskenmenoja. Tässä vaiheessa romaanin tekstiin astuu mukaan myös kertoja, jonka puheenvuoroja on tekstissä lihavoitu. Tämä kertoja on pariskunnan syntymätön lapsi, jonkinlainen maaginen olento. Se tuntuu ulottavan pahasisuisen puheensa paitsi Laimin ja Raunon myös koko yhteisön ylle.
”Siinä Pohjaveden mehevillä mättäillä, kiväärin ykssilmäisen piipun alla nuorten kohtalot salpautuivat toisiinsa, heidän elämänlankansa kiertyivät yhteen sitkain sitein, säikein ja aikein, ja sydämestä sydämeen kumisi lupaus: sinä olet minun ja minä sinun, vuoret vaviskoot ja kukkulat horjukoot, mutta minun varjoni ei teistä väisty eikä minun määräni, minun ääneni horju, sanon minä, heidän kohtalonsa, eikä minulla ole oleva muuta.”
Lapsettomuus, perheodotukset ja ylisukupolviset ketjut ovat romaanin erottuvia teemoja.
”Syli lysähtäneenä, huppukuuronsa hämärissä Laimi luimi ohi autioituneen sivukadun ja rapotti päiväkodin veräjää. Se kitisi unenpöpperöisesti, ja hän varoi tarkasti askeleitaan, ettei sotkisi kerttulien, pikkupirkkojen ja sirkkulien pihamaalle taapertelemia tossunjälkiä.”
Kyllösen romaani on magiaa, historiaa ja mytologiaa sekoittava romaani, jossa kieli on isossa roolissa.
”Tuona kylmänä keväänä Laimi lakkasi viimein odottamasta. Hän käänsi sielunsa kelloja eteenpäin ja kuun hopeinen heiluri löi hänen lävitseen, nousi ja laski, väheni ja eneni, ja viisarit saksivat ajasta palan pois: tuon ainaisen aaton, jonka sitkeään liimaan hän oli liistautunut ja henkihieveriin hivunut.”
Romaanin tarinassa on synkkyyttä ja vimmaa, mutta sen kiehtovinta antia on kansansaduista ja mytologioista ammenta voimakas kieli. Teos voitti Runeberg-palkinnon ja oli aikanaan myös Finlandia-ehdokkaana.
Marja Kyllönen: Vainajaiset
2022, Teos
350s.
Kansi: Jussi Karjalainen
Sivumerkkejä 