Raisa Omaheimo tunnetaan monipuolisena, omaäänisenä taiteilijana. Hänen esikoisteoksensa on pienoisromaani rakkaudesta ja erityisesti siihen pettymisestä. Omaheimon romaani alkaa vaikuttavasti: päähenkilö kaivaa sydämen irti rinnastaan ja heittää sen kadulla, sillä kun ei mitään tee. Kertoja on siivoojana työskentelevä ja ajoittain seksityötä tekevä nainen, joka ajautuu suhteesta toiseen, mutta päätyy jatkuvasti pettymään parisuhteisiinsa ja jää yksin tallotun sydämensä kanssa.
”Seisoin rapussa ja kassi oli ehjä mutta minä en ja tilasin hissin ja ajoin sillä alas ja kassi oli sylissäni ja avautunut hoitoainepullo valui vaatteiden päälle ja tuoksui kookokselta. Luulin silloin että kuolisin mutta en minä kuollut.”
Teoksen alkupuolella keskitytään naisen rimpuiluun erilaisissa, erityisesti kolmessa, suhteissa. Niille tehdään myös tarkempi ruumiinavaus. Loppupuolella, myöhemmin, nainen työskentelee itse jonkinlaisena terapeuttina.
Omaheimon vahvaääninen romaani ei keskity niinkään tarinaan vaan kieleen ja ilmaisuun. Se yhdistelee todellisuutta ja kuvitelmaa, eikä lukija aina tiedä, mikä on totta ja mikä naisen pään sisällä. Romaani kuvaa hienosti, taiteellisesti kunnianhimoisesti ja vaikuttavasti tunteita ja rakkaudessa pettymistä. Parisuhteiden sijaan se onnistuu kuitenkin ennen muuta kertomaan päähenkilönaisesta itsestä. Romaani alkaa sydämen irtirepimisellä ja kehollisuus, ruumiillisuus jatkuu pitkin tarinaa. Kiinnostava, aistivoimainen esikoisteos.
Raisa Omaheimo: Sydän
2019, S&S
186s.
Kansi: Jussi Karjalainen / Perttu Saksa
Sivumerkkejä 