Katja Raunion romaani on oivaltavasti ja kiinnostavasti rakennettu elämäkerta kuvitteellisesta ”suurmiehestä”, entisestä presidentistä Anton Harmajasta. Hänen elämäkertaansa kursii kokoon jäljelle jääneistä papereista ja muista aineistoista nykyajassa elävä arkistovirkailija. Aineisto on valtava kokoelma erilaisia dokumentteja, keskustelunpätkiä, kirjeitä ja muita papereita. Dokumentaatiosta piirtyy esiin yllättäviä, salattujakin puolia sisältävä henkilökuva ja siinä sivussa analyysia hänen poliittisesta urastaan ja aikakaudestaan.
Arkistonhoitajan tarkoituksena ei kuitenkaan ole vain kerrata Harmajan elämää ja uraa vaan:
”Tarkoituksenani on pikemminkin piirtää täydentävä henkilökuva sen uuden aineiston pohjalta, joka on päätynyt käsiini.”
Anton Harmaja ei ole oikea henkilö, mutta häneen ja hänen hallintokauteensa sekoittuu elementtejä oikeista historiallisista henkilöistä ja tapahtumistakin. Raunio leikittelee kerronnallisesti eikä lukijakaan voi aina tietää, mikä pitää paikkansa, mikä ei. Hän vihjailee myös Harmajan seksuaalisesta suuntautumisesta, mutta jättää paljon tilaa lukijalle miettiä itse. Erityisen paljon huomiota saa Harmajan suhde – kirjeenvaihto – Judas Berglund -nimisen henkilön kanssa. Ylipäätään Harmajan suhtautuminen sukupuolikysymyksiin on kiinnostava. Harmajan ajan poliittisessa kulttuurissa tiheät hyvä veli -verkostot ovat tiukassa, mutta myös feministisiä pohdintoja kuullaan.
Raunio leikittelee teksti- ja kielitasoilla. Asetelma, jossa kertoja purkaa valtavaa aineistoa ja rakentaa henkilökuvaa sen kautta tarjoaa tietenkin runsaudensarven tehdä tätä rakennustyötä myös tekstitasolla. Hauskoja yksityiskohtia on esimerkiksi se, että monissa teksteissä sanoja on mustattu. Lukija pähkäilee ja arvuuttelee loppuun asti puuttuvia sanoja ja etsii niistä paljastuksia.
”Lopuksi – jos vaivaudutaan tutkimaan koko elämäni kulkua, mielialaani ja temperamenttiani, niin luullakseni voitaisiin olla yhtä mieltä siitä, ettei ____ ole mitään merkitystä.”
Muotojen ja tekstityylien sekoittelu on Raunion käsissä taidokasta ja mietittyä. Samalla hän rakentaa vaihtoehtoista historiaa ja elämäkertaa, joka kätkee sisäänsä hämmästyttävän runsaan määrän kulttuurisia, poliittisia ja historiallisia viittauksia.
Katja Raunio: Sinun päiväs koittaa
2020, Teos
469s.
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti
Sivumerkkejä 