Paulo Coelho: Vakooja

Mielipiteitä jakavan portugalilaiskirjailijan Vakooja-romaani keskittyy oikean historiallisen henkilön elämään. Se seuraa kuuluisan vakooja Mata Harin elämän vaiheita ja toimii myös eräänlaisena puolustuspuheenvuorona, Mata Hari käy vankilassa läpi elämäänsä Coelhon kertomuksessa.

Olen nainen, joka syntyi vääränä aikakautena, eikä sitä voi mikään korjata. En tiedä muistetaanko minut joskus tulevaisuudessa, mutta jos niin käy, en halua että minua koskaan pidetään uhrina vaan ihmisenä, joka astui rohkeasti eteenpäin ja maksoi siitä vaaditun hinnan pelotta.”

Mata Hari eli vakoojan roolinsa ohella värikästä elämää näyttelijänä, tanssijana ja kurtisaanina 1800- ja 1900-lukujen molemmin puolin. Hän seurusteli monien kuuluisien henkilöiden kanssa aina Sigmund Freudista Pablo Picassoon. Myös traagisia käänteitä elämän varrelle mahtui, jos kohta myös hulppean ylellistä elämää.

Melkein kaikki tuntemani miehet ovat antaneet minulle ilonaiheita, koruja tai paikan seurapiireissä, enkä ole koskaan katunut sitä, että tutustuin heihin – lukuun ottamatta ensimmäistä, koulun rehtoria, joka raiskasi minut ollessani kuudentoista.”

Coelhon omien sanojen mukaan kirjassa kuvatut tapahtumat ovat totta, mutta joitakin tietoja ja dialogeja on sulautettu yhteen kerronnallisista syistä. Coelho maalaa kuvaa pelottomasta, omanarvontuntoisesta, mutta osittain olosuhteista ja asemastaan johtuen monenlaisten, väärienkin valintojen eteen joutuneesta naisesta. Jos Mata Harin tarina ja legenda on ikonisoitu, ei Coelho sitä ainakaan pyri murentamaan.

Coelho tunnetaan elämän suuria kysymyksiä ja elämänviisauksia kliseisestikin louhivana tarinankertojana. Sikäli todellisesta historiallisesta hahmosta ja vieläpä aikansa kuuluisasta naisesta kertova teos on hänen repertoaarissaan piristävä poikkeus. Draamaa ja suuria tunteita ei tosin tästäkään tarinasta puutu, mutta toisaalta sellaisia ulottuvuuksia päähenkilöstä olisi vaikea piilotellakaan.

Paulo Coelho: Vakooja
A Espiã
Suom. Jarna Piippo ja Sanna Pernu
2016, Bazar
190s.
Kansi: Studio Flammarion / Jukka Iivarinen / Vitale

Jätä kommentti