Pauliina Vanhatalo esittelee romaanissaan kaksi nuorta, joilla on varsin erilaiset taustat, mutta jotka yhdistää teatteri. Vanhoillislestadiolaisesta perheestä tuleva Titi on elänyt ikänsä monenlaisten normien ristipaineessa. Teatterista tulee hänelle mahdollisuus luovuuteen ja vapauteen. Uskonnollisesta kodista omaksuttu kontrollintaipumus näkyy hänellä kuitenkin syömishäiriönä.
”Tuo uusi ymmärrys, jonka Titi oli havainnut Mariannen kasvoilla, eikö se ollutkin katumusta? Eikö ollut niin, että Marianne oli tajunnut juuri siinä hetkessä, että kahdestatoista näyttelijäopiskelijasta Titi oli ollut se pakollinen väärä valinta; että hän oli keväällä nähnyt Titissä jotakin mitä ei ollutkaan olemassa ja nyt oli myöhäistä perua, Titin lahjattomuuden kanssa täytyisi jotenkin vain tulla toimeen?”
Ilmo taas on kasvanut koko elämänsä teatterin ympäröivänä, sillä hänen suvussaan teatteri on ollut ammattina monen sukupolven verran. Äitin ollessa töissä Ilmo huolehtii pikkuveljestään ja yrittää saada otetta elämästä.
Vanhatalon romaanin molemmat henkilöt ovat tavallaan tuuliajolla, omaa elämästään sivusta seuraavia hahmoja. Molempiin on ulotettu paljon ulkopuolelta tulevia paineita ja odotuksia. Molemmat ovat myös joutuneet liian aikaisin ottamaan paljon vastuuta omasta ja muidenkin elämästä. Vanhatalo kuvaa näiden nuorten ihmisten elämää tyylilleen uskollisesti, herkkävireisesti.
Osallistun kirjalla Helmet 2023 -lukuhaasteeseen #31 (kirjan kansikuvassa on taivas).
Pauliina Vanhatalo: Tuulesta temmattu elämä
2019, Tammi
380s.
Kansi: Laura Lyytinen / iStockphoto
Sivumerkkejä 