Hiukkasfysiikka ei ole tavallisimpia romaanin aiheita, mutta se on aiheena Laura Laakson romaanissa. Ainakin yhtenä aiheena, sen verran monitasoisesti Laakson romaanissa jälleen liikutaan.
Romaanin päähenkilö tekee junamatkaa, kaiketi yliopistoon, jossa hän haluaisi pitää luonnontieteellisen luennon. Matkan aikana hän kohtaa erilaisia matkustajia, erityisesti erään rouva Pionin, joiden kanssa käydyt keskustelut saavat monenlaisia ulottuvuuksia. Laakson kieli on rönsyilevää, pursuilevaa ja täynnä matemaattisia kaavoja. Välissä siteerataan esimerkiksi feminismin klassikko Rebecca Solnitia.
”Ollaan juurikin siis junassa. Voisi kai sanoa, hei Cecilia Powell, mutta jätetään sanomatta, sillä Cecilia Powell istuu paraikaa junassa ja kirjoittaa suuria asioita pieneen kirjaan. Kirjassa kaikki tapahtuu hyvin yksinkertaisesti; sanotaan nyt vaikka että Cecilia Powell rakentaa parhaillaan teoriaa, joka tulee yhdistämään painovoiman ja kvanttimekaniikan kvanttigravitaatioksi, sikäli-mikäli tietyt maalliset kappaleet eivät […] vetämään toisiaan liialti puoleensa.”
Laakson tarina on kummallinen, outoudella iloitteleva, ja teksti pirskahtelevaa. Outoudessa samaan aikaan viihtyy ja väsyy. Taidokkuuden äärellä sanataiteellisesti silti ollaan.
Laura Laakso: Suureita ja pieneitä. Rouva Pionin luonnontaiteellinen luentasarja
2021, Aviador
159s.
Kansi: Aleksi Salokannel
Sivumerkkejä 