Man Booker -palkinnon vuonna 2018 voittanut Anna Burnsin Maitomies on kiinnostava ja omalaatuinen teos. Romaani sijoittuu tuntemattomaksi jäävään kaupunkiin ja aikakauteen, mutta sen on arveltu sijoittuvan 1970-luvulle ja Pohjois-Irlantiin, josta myös kirjailija on kotoisin. Kirjan vihjaukset uskonnollisesti ahtaista olosuhteista ja myös sotilaallisesta konfliktista tukevat tätä päätelmää.
”Niin se meni. Vainoamista ja saalistusta oli vaikea määritellä, koska se tapahtui pikkuhiljaa. Vähän täällä, vähän tuolla, ehkä, ehkä ei, kenties, en tiedä. Se ilmeni jatkuvana vihjailuna, vertauskuvina, kuvailuna, metaforina. Maitomies saattoi tarkoittaa sitä, mitä arveli hänen tarkoittavan, mutta saattoi yhtä lailla olla tarkoittamatta yhtään mitään.”
Kaupungissa, jonne tapahtumat sijouttuvat massaan kuuluminen on selviytymiskeino. Varsinkin tyttöjen elämää kontrolloidaan. Tarinan keskiössä on perhe tai suku. Yksi tyttäristä, 18-vuotias päähenkilö, ryhtyy tapailemaan ”Maitomieheksi” nimettyä sotilasmiestä salaa, mutta kun suhteesta saa vihiä yksi suvun miehistä, alkaa huhumylly pyöriä ja pian tytön suhteesta ja maineesta liikkuu juoruja, joita on mahdoton pysäyttää.
”En tiennyt, kenen maitomies hän oli. Ei ainakaan meidän. Ei varmaan kenenkään. Ei hän ottanut maitotilauksia. Hänessä ei ollut mitään maitoon viittaavaa. Hän ei koskaan toimittanut maitoa kenellekään. Hän ei myöskään ajanut maitoautoa.”
Kirjassa paikkojen lisäksi myöskään henkilöillä ei ole nimiä. Päähenkilötyttökin on ”keskimmäinen sisko”, kymmenlapsisen perheen sisarusparvessa nimillä ei näytä olevan väliä. Siskojen lisäksi tarinassa esiintyvät muun muassa lanko, veli ja ehkä-poikaystävä.
Kerronnallinen ratkaisu myös tukee ajatusta, että periaatteessa tapahtumat voisivat sijoittua moneen eri paikkaan. Myös kahtiajako uskonnollisiin ja poliittisiin ryhmittymiin sopisi monelle eri alueelle.
”Siihen aikaan, siinä paikassa, kun poliittisiin ristiriitoihin liittyi pommeja ja aseita ja kuolemaa ja vakavia vammoja, tavalliset ihmiset sanoivat:’niitten puoli teki sen’ tai ’meidän puoli teki sen’ tai ’ne tekivät sen’ tai ’me teimme sen’, kun itse asiassa tarkoittivat, että ’valtion puolustajat tekivät sen tai ’valtiosta irtautujat tekivät sen’ tai ’valtio teki sen’.”
Vahva jako ”meihin” ja ”heihin” sopii niin ikään moneen konfliktin jakamaan yhteisöön. Burns viittaa tarinassaan esimerkiksi ”tien toisella puolella asuviin” sekä erinäisin symbolein erottautumiseen. Tien toisella puolella olevat ”muut” puolestaan alleviivaa, että yhteisö on aikanaan ollut varsin tiivis, mutta konflikti on saattanut erottaa entiset naapurit toisistaan, mielivaltaisestikin. Se myös tuo mieleen ajatuksen siitä, miten sota tai konfliktit repivät yhteisöjä sisältä. Vaikka Belfastista kotoisin olevan Burnsin myötä ajatukset vievät Pohjois-Irlannin konfliktiin, on romaanissa viittauksia myös esimerkiksi Amerikkaan ja Venäjään, ylipäätään kylmän sodan kaikuja.
”Tajusin heti: Hyvä Jumala! Se on totta! Siksi he tappoivat sen! He tappoivat sen, koska se piti heistä! Kävi ilmi, ettei koiraa tapettu sen takia, mutta ennen kuin todellinen syy selvisi, minun maailmassani oli aivan järkeenkäypää, että oli käynyt juuri niin. Ihmiset olivat tappaneet koiran, koska se piti heistä, koska he eivät kestäneet sitä, että heistä pidettiin, eivät kestäneet viattomuutta, suoruutta, avoimuutta, puolustuskyvyttömyyttä eivätkä lämpöä ja puhtautta, joka oli niin puhdasta, niin lämmintä, että koirasta ja sen ominaisuuksista piti päästä eroon.”
Romaanissa on kokoajan uhkaava tunnelma ja varsinkin naisen asema on yhteisössä heikko. Tytöt ovat alttiita juoruille ja maineille, joihin he eivät välttämättä ole itse edes osallisia. Odotukset naisille ovat paljon tiukempia ja kaksinaismoralistisia kuin miehille. Juorujen ja huhujen maailmassa monista asioista kuitenkin myös vaietaan ja siksi tytöt ovat alttiita esimerkiksi seksuaaliselle väkivallalle.
”Täällä tietynlaisia tyttöjä ei suvaittu, jos todettiin, että he eivät käyttäytynyeet alistuvasti, eivät tunnustaneet miesten ylemmyyttä vaan saattoivat mennä jopa niin pitkälle, että melkein sanoivat vastaan; naispuoliset villikot, röyhkeä laji, ihan liian varma itsestään.”
Burnsin kirja ei ole helpoimmasta päästä, koska se jättää paljon lukijan mielikuvituksen varaan. Se tarjoaa enemmän kysymyksiä kuin vastauksia ja jättää välillä lukijan hämmentyneeseen tilaan. Kerronta ja erityisesti yhteisön jakautuneisuuden kuvaus on kuitenkin universaaliudessaan kiehtova ratkaisu ja romaani ehdottoman omaääninen. Se käsittelee hienosti yhteisön odotuksia, paineita ja sisäisiä ristiriitoja ja on siksi ehdottomasti kiinnostavimpia kirjoja viime vuosilta.
Osallistun kirjalla Helmet 2023 -lukuhaasteeseen #30 (kirja on ollut ehdolla kirjallisuuspalkinnon saajaksi).
Anna Burns: Maitomies
Milkman
Suom. Laura Jänisniemi
2018, Docendo
399s.
Kansi: Luke Bird / Patrick Cullen, EyeEm, Getty / Vintage Tone, Shutterstock
Sivumerkkejä 