Rachel Cuskin Ääriviivat-trilogia teki hänet tunnetuksi myös suomalaisyleisölle. Itsenäinen romaani Toinen paikka sukeltaa aivan erilaiseen maailmaan, mutta paljon tuttuakin siinä on. Tarinan päähenkilö on keski-ikäinen nainen, joka kutsuu eräänlaisen mesenaatin roolissa marskimaalla sijaitsevan kotinsa vierastaloon (”Toiseen paikkaan”) kuuluisan taiteilijan. Päähenkilö on aikanaan vaikuttunut L-nimisen taiteilijan töistä niin, että haluaa tämän työskentelemään lähelleen. Yllättäen taiteilija L vastaa naisen kutsukirjeeseen myöntyvästi.
”Kaikkein vähiten ymmärsin, mitä on vapaus ja miten se saavutetaan. Luulin että riittää, kun avaa jotain, irtautuu jostain, vaikka tosiasiassa – kuten hyvin tiedät – vapaus on osinko joka kertyy luomakunnan lakien herpaantumattomasta tottelemisesta ja hallitsemisesta.”
Mutta nainen ei saakaan sitä mitä on toivonut, vaan omapäisen, tuittuilevan persoonan, joka eristäytyy vierasmajaan ja tuo kutsumatta kylään myös nuoren seurailaisen, Brettin. Kertoja kumartelee ja alistuu taiteilijan monenlaisiin vaatimuksiin ja yrittää epätoivoisesti saada tältä huomiota, taiteilija puolestaan sivuuttaa naisen tunteet täysin. Samalla kertoja ajautuu riitoihin myös oman aviomiehensä Tonyn ja parikymppisen tyttärensä Justinen kanssa.
”Ainoastaan tyrannit haluavat valtaa sen itsensä vuoksi, ja useimmat saavat tilaisuuden olla tyranneja vain vanhempina. Olinko tyranni, joka käytti hahmotonta valtaa ilman auktoriteettia?”
Vahvasti psykologinen tarina jättää paljon lukijan päättelyn varaan. Jää epäselväksi, miksi taiteilija käyttäytyy miten käyttäytyy. Olennaisinta ei silti varmastikaan ole taiteilija L:n motiivit niinkään, vaan ennen muuta päähenkilö-naisen minuuden ja itsetunnon kokemat kolaukset, jotka taiteilijan tyly käytös kaivertavat esiin.
”Voiko katastrofin voima vapauttaa meidät, Jeffers? Voiko olemuksemme järkkymättömyys murtua, kun siihen kohdistuu niin väkivaltainen hyökkäys, että seviämme vain hädin tuskin hengissä?”
Samalla romaani luotaa ihmisten välisten valtasuhteiden teemaa yhtäältä, ja taiteen ulottuvuuksia toisaalta. Vaikka suoranaista uhkaa tarinassa ei ole, tunnelma on jollain tapaa painostava ja epätoivoinenkin paikoitellen.
”Totuus ei ole siellä missä on todellisuus, vaan siellä missä se, mikä on todellista, lipuu tulkintojemme ulottumattomiin. Todellinen taide on yritystä vangita epätodellinen.”
Cuskin romaanin kieli on eteerisen läpikuultavaa, joskin kohtuullisen tarkkaa. Vaikka eräänlainen kerronnallinen tyhjäkäynti ja ajatuksissa lipuminen ovat Cuskin tavaramerkkejä, jää tarina tällä kertaa etäiseksi. Päähenkilö-naisen motiivit jäävät irrallisiksi ja draama sittenkin leijumaan jonnekin niin älyllisiin ja yläluokkaisiin kerrostumiin, että se vieraannuttaa.
Rachel Cusk: Toinen paikka
Second Place
Suom. Kaisa Kattelus
2021, S&S
220s.
Kansi: Henni Alftan, Jussi Karjalainen
Sivumerkkejä 