Kalasatama on kiinnostava yhdistelmä vimmaista omaelämäkertaa, sairaskertomusta ja julistusta. Sen kertoja päätyy psykiatrin pakeille Kalasataman terveyskeskukseen, kun hänen isänsä on kuollut ja parisuhde päättynyt. Psykiatrilta ei kuitenkaan heru niinkään kuulevia korvia kuin nopeasti kirjoitettuja lääkereseptejä. Kerrottavaa kertojalla kuitenkin olisi vaikka kuinka paljon, sekä vaikeasta isäsuhteesta, heteronormatiivisen yhteiskunnan paineista ja katkerasta erosta Eve-puolisosta.
”’Hauskaa päivää!’ yksi roboteista huudahti minulle, ja sydämeni oli pysähtyä. Jos potilaalla ei ollut valmiiksi harhoja ja painajaisia saapuessaan Kalasatamaan, niitä oli hänelle tarjolla monessa sokkeloisessa kerroksessa. Hississä muut olivat aina matkalla alempiin, harmittomiin kerroksiin näyttämään venähtäneitä nivelsiteitään ja vuotavia rasvasyyliään. Vain minä painoin kuudennen kerroksen nappia, johon syttyi räikeä huomiovalo: PSYKIATRINEN OSASTO.”
Kertoja on kirjailija ja myös työstä hän päätyy tilittämään. Samalla hän tulee naulanneeksi monia kirjailijakollegoita seinään sanallisesti. Romaani ruotiinkin varsin suorasanaisesti ja ilkeämielisesti kirjallisuusalan nykytilaa.
”Minulle homous on myös poliittista. Ja miksei olisi, onhan naiseus ja valkoisuuskin sitä.”
Ylipäätään romaanin kertoja käyttää paljon puhetilastaan kaikenlaiseen parjaamiseen. Ansaitusti esimerkiksi mielenterveysongelmien hoito ja #metoo-liikkeen teemat saavat osansa, joskaan niiden käsittely on välillä hieman paasaavaa.
”’Woman is the nigger of the world’, huomauttivat John ja Yoko vuonna 1972. Valitettavasti pätevä havainto yhä. #metoo-ilmiötä on seurannut raivoisa vastahyökkäys, mikä osoittaa että kissaa ei pidä päästää pöydältä kun se vihdoin on nostettu esiin kaikkine sotkuisine karvoineen.”
Aron romaanissa julistuksenomaisuus välillä pysäyttääkin, vaikka muutoin romaani etenee varsin terävällä rytmillä. Yksinpuhelua se tosin pääosin on, joten sikäli muistuttaakin terapiaistuntoa. Kokonaisuudesta ei ihan saa kiinni, vaikka hetkensä romaanissa onkin.
Tuuve Aro: Kalasatama
2020, WSOY
296s.
Kansi: Bifu / People’s
Sivumerkkejä 