Valeria Luisellin romaani kertoo erään perheen automatkasta halki Amerikan. Liikkeelle lähdetään New Yorkista. Perheeseen kuuluu äiti ja isä, joilla on erikoinen työ. He tallentavat äänimaisemia omia projektejaan varten, äiti Etelä-Amerikasta peräisin olevien siirtolaislasten ääniä, isä apassi-alkuperäiskansan tarinaan kuuluvia äänimaisemia. Samalla he keräävät muistikirjoihin havaintoja automatkaltaan, mitä kirjoja luetaan, mitä musiikkia kuunnellaan. Mukaan lähtevät perheen 10- ja 5-vuotiaat lapset.
Automatkan aikana perhe kuuntelee radiosta uutisia paperittomista Meksikon puolelta tulevista pakolaislapsista, jotka päätyvät pidätyskeskuksiin jäätyään kiinni Yhdysvaltain rajoilla. Nämä tositarinat ovat erityisen sydäntäsärkeviä, kun niitä reflektoidaan mukana olevien lasten näkökulmien ja maailmojen kautta. Samaan aikaan perheen sisällä kriiseillään ja lapset todistavat myös vanhempiensa erkaantumista toisistaan ja oman perheensä hidasta hajoamista.
”Toimittaja selittää, että vuosittain jopa puoli miljoonaa siirtolaista makustaa La Bestiaksi eli Pedoksi kutsuttujen junien katoilla, ja kertoo, että hänen tänään haastattelemansa poika oli kadottanut pikkuveljensä tuollaisen junan kyydissä. Sitten lähetyksessä kuullaan taas pojan ääntä, joka ei enää kuulosta tyyneltä; nyt se särkyy, epäröi ja värisee. Poika kertoo pikkuveljensä pudonnen junasta vain vähän ennen rajaa. Sammutan radion ennen kuin hän ehtii kertoa tapahtumista tarkemmin. Tunnen tylppää, voimakasta pahoinvointia, joka on fyysinen reaktio pojan tarinaan ja ääneen mutta myös siihen, miten uutislähetyksessä oli käytetty hyväksi surua ja epätoivoa, jotta kuulijoille saataisiin esitettyä niiden ilmiasu: tragedia. Lapsemme reagoivat tarinaan voimakkaasti. He haluavat kuulla lisää, vaikka eivät kuitenkaan halua, ja he kysyvät yhä uudestaan ja uudestaan. Mitä sitten tapahtui? Mitä sille pikkupojalle kävi?”
Roadtrip on amerikkalainen traditio ja ikoninen matkamuoto, mutta Luisellin romaanissa se saa syvällisempiä, traagisia piirteitä. Se osui ilmestyessään varsin ajankohtaiseen keskusteluun Yhdysvaltain pakolaispolitiikasta ja varsinkin pakolaislasten kohtelusta. Heitä on vangittu pitkiksikin ajoiksi epäinhimillisiin pidätyskeskuksiin ja erotettu vanhemmistaan. Todistusvoimaa romaani saa siirtolaisten kuolinraporteista, joita sivuille on myös tallennettu.
Luisellin romaani on koskettava ja monitasoinen romaani. Se on vahvan poliittinen ja kantaaottava, mutta kuitenkin kaunokirjallisesti kunnianhimoinen teos, joka jää mieleen pitkäksi aikaa.
Valeria Luiselli: Kadonneiden lasten arkisto
Lost Children Archive
Suom. Marianna Kurtto
2020 (2019), Gummerus
357s.
Kansi: Jo Walker
Sivumerkkejä 