Halla Helle on saamelaisen kuvataiteilija Elle Hallalan taiteilijanimi Niillas Holmbergin samaan aikaan kiehtovassa ja yhteiskunnallisessa romaanissa. Etelä-Suomessa eläneen Samun houkuttelee Utsjoelle Lappi-innostus, joka on peruja Samun pappi-isältä. Samu saa työpaikan paikallisesta kirjastosta. Asunto järjestyy Ellen äidin luota. Elle puolestaan on vaihtanut taiteilijanelämän saamelaisiin käsitöihin, joihin hän tuntuu pakenevan ahdistustaan. Samun ja Ellen välille kehittyy erityinen suhde ja Samu yrittää kaikin voimin nostaa Elleä ahdistuksestaan takaisin taiteensa pariin.
”Laukontorin Radiokirppikseltä ostamani armeijan eräsukset ja evästarpeilla varustamani vanha ahkionraasu narisevat kulkureitillä, jota valkolaiset ovat kulkeneet tunturijärvelleen kuka tietää kuinka pitkään.”
Samu tutustuu Utsjoella myös paikallisiin saamelaisaktivisteihin, joilta hän kuulee paljon saamelaisten historiasta, valtaväestön kolonialistisista rakenteista ja käytännöistä. Yhteiskunnallisia äänenpainoja sisältävät osiot saamelaisten asemasta ovat luonteeltaan opettavaisia, mikä hieman rasittaa lukukokemusta.
”’Mun alkuperäinen kysymyshän oli se, mitäsun mielestä pitäis tehdä. Sun mielestä siis saamelaisten pitäis olla mukana päätöksenteossa?’ ’Enemmän’, Elle vastaa. ’Saamelaisten pitäis johtaa neuvotteluja, joissa päätetään saamelaisten asioista.’ ”
Yhteiskunnallisissa puheenvuoroissa kritisoidaan Lappiin ja saamelaisuuteen liittyvää mystiikkaa, mutta toisaalta Holmberg ei itsekään kaihda taianomaisuutta tai mystisiä elementtejä tarinassaan.
”Miten pelottavaa on asenteitten tiedostamaton siirtyminen jälkikasvuun. Miten turhauttavaa! Sitä voi tietoisesti vetää hajurakoa isäänsä, niin maantieteellisesti kuin henkisestikin, huomatakseen vain myöhemmin, että on kaiken aikaa manifestoinut pakenemaansa – toteuttanut juuri sitä piirrettä, mitä alun alkaen isässä karttoi.”
Saamelaisaktivistien tarinat toisaalta avaavat myös näköaloja saamelaisten historiaan ja kolonialismin painolastiin.
Niillas Holmberg: Halla helle
2021, Gummerus
455s.
Kansi: Jenni Noponen / Shutterstock
Sivumerkkejä 