Eevan kolme tytärtä on moderni kertomus kolmesta nuoresta naisesta islamin ja uskonnollisen kulttuurin ristipaineissa sekä näiden välisestä ystävyydestä. Kullakin naisista on omanlaisensa suhde uskontoon.
”Hänelle islam oli melkein kuin jotain lapsuudessa mieleen jäänyttä – jotain hyvin tuttua ja omakohtaista mutta myös epämääräistä ja sekä ajallisesti että paikallisesti etäistä. Kuin kahviin liuennut sokeripala, jota ei nähnyt mutta jonka maistoi.”
Turkkilaisen Perin vanhemmista äiti on vahvasti uskonnollinen kun taas isän uskonnollinen vakaumus on arkisempaa. Hämmentynyt tytär on näiden kahden katsantokannan välissä, epävarmana omasta suhteestaan uskontoon. Perin koko nimi on Nazperi Nalbantoglu, joka tarkoittaa ”kunnon ihmistä”.
”Jos Peri olisi saanut päättää, hän olisi varmaankin kirjoittanut korttiin uskonnon kohdalle ’epätietoinen’. Se olisi ollut totuudenmukaisempi määritelmä kuin muslimi.”
Shirin puolestaan on iranilainen ateisti, joka on hullaantunut vapaudestaan. Mona puolestaan on poliittisesti aktiivinen ja vahvasti uskonnollinen. Uskovainen Mona ei kuienkaan ole alistuvainen vaan puolustaa myös tarvittaessa itseään.
”’Niin, mutta en ole silti riisunut sitä. Ellen minä kyseenalaista stereotypioita käyttämällä huivia, kuka kyseenalaistaa ne puolestani? Haluan ravistella. Minua katsotaan kuin olisin miesten ylivallan passiivinen ja tottelevainen uhri. No, en ole. Minulla on oma tahto. Hijab ei ole ikinä estänyt minua olemasta itsenäinen.’”
Naiset tutustuvat opiskellessaan Oxfordin yliopistossa.
Yliopistossa Peri tutustuu myös karismaattiseen professoriin Azuriin, joka edustaa mystistä kolmatta polkua suhteessaan uskontoon. Professori tuntuu hurmaavan kaikki, erityisesti naiset. Omaperäinen professori herättää kuitenkin kysymyksiä ja epäluuloja. Mitä hänen suljetuissa opetusseminaareissaan tapahtuu? Onko kyseessä aito vastausten etsintä vai sittenkin huijaus?
”’Etsikää uusia narratiiveja, aina monikossa. Yritämme usein pelkistää tietomme Jumalasta yhteen ainoaan vastaukseen – kaavaan. Se on virhe!’”
Shafak kuvaa romaanissaan hienosti naisten välistä ystävyyttä ja uskonnollista epävarmuutta. Naiset opiskelevat yliopistossa ja ovat saaneet siihen mahdollisuuden. Osaltaan he näin rikkovat myös perinteisiä naisten rooleja, jotka islaminuskosta kertovissa tarinoissa on opittu tuntemaan. Shafak uudistaakin tätä naiskuvaa hienosti ja muistuttaa, että naisten tarinoita on yhtä monta kuin on naisiakin. Samalla romaanissa on vahvasti naisiin kohdistuvan kaksinaismoralismin ja epätasa-arvon kritiikkiä. Myös #metoo-keskustelu tulee romaanista mieleen, sillä siinä käsitellään paitsi sukupuolittunutta väkivaltaa myös erityisesti vallassa olevien, palvottujen mieshahmojen tyrannisoivaa vallankäyttöä.
”Naisen oli paras välttää sekä autossa että jalkakäytävällä kiinnittämästä katsettaan mihinkään ja näyttää siltä kuin tähyilisi kaukaisia muistoja. Jos suinkin mahdollista, naisen täytyi kulkea koko ajan pää kumarassa, jotta hän vaikuttaisi kiistatta siveältä. Se ei ollut helppoa, koska kaupunkielämän vaarat – miesten ei-toivotuista huomionosoituksista ja sukupuolisesta ahdistelusta puhumattakaan – vaativat herpaantumatonta valppautta.”
Romaanissa on myös hieman irrallisia, unenomaisia kohtia. Peri esimerkiksi näkee usvalapseksi nimeämänsä näyn, pikkupojan, joka ilmestyy hänelle. Myös loppu hämmentää ja jättää lukijan pohtimaan, mitä oikeastaan lopulta tapahtui.
Shafakin romaani kurottelee monien teemojen suuntaan. Muutamaa omituista juoniratkaisua lukuunottamatta se toimii kiehtovana, ajatuksia herättelevänä lukuromaanina.
Elif Shafak: Eevan kolme tytärtä
Three Daughters of Eve
Suom. Sari Karhulahti
2016, Gummerus
484s.
Kansi: Shutterstock
Sivumerkkejä 