Tuomas Vimman Vasen ranta oli toiminnantäyteinen seikkailu Pariisissa ja sen laitamilla. Sen itsenäinen jatko-osa Koodinimi Taïga seuraa Le Renard -nimistä terroristia, jonka tytär Katariina Päivänsalo pakoilee palkkatappajia Korsikan vuoristossa. Samaan aikaan toinen palkkatappaja, Erinye-niminen nuori nainen, yrittää saada kiinni Katariinan isän. Loppujen lopuksi tarina kiertyy näiden vahvojen naissankareiden kissa- ja hiirileikkiin.
”Blanche oli Ranskan valtion salaisten vankiloiden kruununjalokivi. Kaikki muut vastaavat sijaitsivat Ranskan merentakaisilla saarilla, ja niissä säilytettiin vankeja, joita ei virallisesti ollut olemassa ja joiden äärimmäisen väkivaltainen kuulustelu haluttiin hoitaa niin kaukana asianajajista, toimittajista tai Amnesty Internationalista kuin suinkin mahdollista.”
Juoni kulkee jälleen vauhdikkaasti Vimman romaanissa. Matkaa tehdään tällä kertaa Ranskan lisäksi myös Brysselissä. Vimma sekoittaa juoneen politiikkaa ja kulttuurituntemustaan, pienin, maustetuin yksityiskohdin, mutta pääpaino tarinassa on täpäkässä ja poukkoilevassa juonenkuljetuksessa.
”Kun yllättäen potkaisee huoratalon huoneiden ovia auki palohälytyksen tehdäkseen, saattaa törmätä mitä eriskummallisimpiin näkyihin.”
Tarinassa riittää kauniita naisia, nopeita autoja ja aseita, mutta dialogi ja ihmissuhteiden tai luonteiden kasvatus jää puolitiehen. Vimman kynä on terävä ja kieli välillä nokkelaakin, mutta auttamatta usein enemmän banaalia tai latteaa. Ehkäpä kaikenlainen liioittelu onkin tarkoituksellista.
Tuomas Vimma: Koodinimi Taïga
2020, Gummerus
332s.
Kansi: Mika Tuominen / iStockphoto
Sivumerkkejä 