Tuomas Vimma on tullut tutuksi erityisesti helsinkiläisten nousukkaiden yläluokkaisen elämäntavan kuvaajana. Vasen ranta -romaanissa Vimma kuitenkin sukeltaa Pariisiin ja sen alamaailman pyörteisiin.
Tarina alkaa kuitenkin Australiasta, jossa suomalainen Katariina saa kuulla Pariisissa asuvan kaksoissiskonsa Kristiinan kuolleen terrori-iskussa. Katariina lähtee Pariisiin selvittämään siskonsa asioita, vaikka siskokset eivät ole olleet kovin läheisissä tekemisissä. Pariisissa Katariina ajautuu yhdessä paikallisen valokuvaajan, Maximen, ja tämän ystävän Camillen kanssa osaksi terroristijahtia. Samalla lukija päätyy keskelle action-pätkää, jossa taistellaan aikaa ja rikollisia vastaan. Välillä syödään ja juodaan hyvin – Vimma viljelee aiemmistakin romaaneistaan tuttua kulinaristista tietämystä estoitta tarinaan mukaan –, välillä ollaan roisin intohimon pyörteissä.
Tarina on vauhdikas ja viihdyttävänä toimintaseikkailuna suhteellisen toimiva. Vimma luottaa karrikoituihin, suoraviivaisiin henkilöhahmoihin, kuten aikaisemmissakin romaaneissaan. Vaikka ruoka- ja viinielostelua riittää tässäkin romaanissa, Vimman aiemmista romaaneista tuttu ”juppihenkisyys” on tässä tarinassa astetta laimeampaa. Nyt on selvästi keskitytty enemmän menoon ja meininkiin.
Pariisin maisemissa ja tunnelmissa Vimma viipyilee sopivassa määrin.
”Pont Alexandre III erosi kaikista muista lähistön silloista rakenteensa vuoksi. 160-metrisen sillan vain kuuden metrin korkuista jännettä kannattelevat metalliset tukipalkit olivat nimittäin kokonaisuudessaan näkyvillä.”
Vimmalla on humoristinen ote, ja teksti on supliikkia ja suhteellisen sujuvaa.
”Ei hyvältä näyttänyt. Vaikka puolustusasianajajana olisi ollut Atticus Finch, toteaisi cour d’assises näillä näytöillä Maximen syylliseksi henkirikokseen, jota hän ei ollut tehnyt.”
Suuria yllätyksiä tai elämyksiä Vasen ranta ei tarjoa, mutta kohtuullisen toimintaseikkailun kuitenkin.
Osallistun kirjalla Helmet2019-lukuhaasteeseen #42 (kirjailijan nimi viehättää sinua).
Tuomas Vimma: Vasen ranta
2017, Gummerus
300s.
Kansi: Jarkko Hyppönen
Sivumerkkejä 
Paluuviite: Tuomas Vimma: Koodinimi Taïga | Sivumerkkejä