Kymmenvuotias Judith McPherson asuu isänsä kanssa Englannissa. Judithin äiti on kuollut vuosia takaperin. He kuuluvat uskonnolliseen ryhmittymään, joka uskoo maailmanloppuun ja kiertää saarnaamassa ovelta ovelle tätä sanomaa. Judith tekee tätä saarnatyötä myös isänsä kanssa. Äiti puolestaan on kuollut lapsivuoteeseen, koska ei ole uskontonsa vuoksi suostunut verensiirtoon.
”Olimme isän kanssa keittiössä syömässä lammasta ja vihreitä vihanneksia. Lammas ja vihreät vihannekset ovat välttämättömiä asioita. Elämämme on täynnä välttämättömiä asioita, sillä me elämme viimeisiä päiviä, mutta välttämättömät asiat ovat usein vaikeita, kuten saarnaaminen. Saarnaaminen on välttämätöntä, sillä harmageddon on lähellä, mutta useimmat ihmiset eivät halua että heille saarnataan, ja joskus he huutavat meille.”
Judith on tottelevainen ja uskontoaan isänsä mukana kiltisti toteuttava, mutta kuitenkin myös pohdiskeleva ja kyseenalaistava lapsi. Häntä kiusataan rankasti koulussa uskonnollisuutensa vuoksi. Erityisesti häntä piinaa Neil Lewis -niminen poika. Vaikka Judith toteuttaa isänsä kanssa jumalalta saatua tehtävää, mikään ei kuitenkaan tunnu muuttuvan paremmaksi. Äiti on kuollut, Judithin kiusaaminen koulussa vain pahenee ja isänkin työpaikka on vaarassa alkavan lakon vuoksi.
”Minulla on salaisuus. Salaisuus on tämä: isä ei rakasta minua. En tiedä, milloin ajatus tuli ensimmäisen kerran mieleeni, mutta jo jonkin aikaa olen ollut siitä varma. Hän saattaa sanoa: ’Se oli hyvä vastaus’ tai ’Pidin tavasta jolla käytit tuota Raamatun kohtaa’, tai hän saattaa tulla huoneeseeni ja seistä oviaukossa ja sanoa: ’Kaikki hyvin?’ Mutta hän kuulostaa siltä kuin lukisi sanoja paperilta, ja jälkikäteen hän sanoo minulle, miten olisin voinut pitää esitelmän paremmin, ja vaikka sanon että hän saa tulla huoneeseeni, hän ei tule.”
Judith pakenee koettelemuksiaan mielikuvitusmaahan, jonka hän on askarrellut itse. Ihanassa maassa mikä tahansa on mahdollista ja asiat kääntyvät parhain päin. Sitten myös oikeassa elämässä alkaa tapahtua. Judith saa uuden opettajan, rouva Piercen ja alkaa näyttää siltä, että myös hänen pahin kiusaajansa Neil joutuu maksamaan tekosistaan.
McCleenin esikoisromaanin sanotaan olevan omakohtainen. Se piirtääkiin melko hienovireisesti kuvan pienen lapsen mielikuvitusmaailmasta ja tarpeesta paeta ahdistavia asioita.
Romaani kuvaa karuja asioita, kuten raakaa koulukiusaamista, ja lapsen yksinäisyyttä henkisesti omassa uskonnollisessa maailmassaan elävän vanhemman kanssa. Siinä on läsnä vahva surumielisyys koko ajan. Uskonnollisuuden kuvaus lapsen näkökulmasta ja toisaalta mielikuvitusmaailma luovat tarinaan lapsenomaisen, vähän naivistisenkin sävyn, joka tekee tarinasta välillä hieman imelän.
Grace McCleen: Ihana maa
The Land of Decoration
Suom. Marianna Kurtto
2013, Otava
330s.
Kansi: ei mainittu
Sivumerkkejä 