Amanda on elämäänsä varsin tyytyväinen helsinkiläinen sinkkunainen, kun hän tapaa perheellisen Onnin. Kuvaajana toimivalla, boheemilla Onnilla on neljä lasta edellisestä liitostaan ja yhtäkkiä Amanda huomaakin elävänsä äitipuolen arkea keskellä ruuhkavuosia. Amanda ei itse voi saada lapsia eikä hänellä juuri ole ollut lapsihaaveita, joten sopeutuminen uuteen tilanteeseen ei ole aivan helppoa.
Amanda alkaa kuitenkin löytää uuden roolinsa myötä uusia puolia myös itsestään. Hän kiintyy lapsiin, vaikka äitipuolen rooli onkin raskas ja epäkiitollinen. Lasten biologinen äiti Eeva päätyy myös muuttamaan Pariisiin uuden Paul-puolisonsa kanssa, mikä entisestään kasvattaa Amandan roolia äitipuolena. Sitten käy ilmi, että Onnin kohdalla käytöstä ei selitä vain taiteellisuus vaan hänellä on myös mielenterveyden ongelmia.
”Me suutelimme. Huuleni sopivat hyvin hänen huuliaan vasten ja minun kehoni ääriviivat pehmenivät, kaikki oli pienen hetken juuri siinä.”
Pesosen romaani on toisaalta varsin perinteinen uusperhekuvaus. Siinä on paljon kepeyttä ja huumoriakin. Toisaalta mukana on myös vakavampia sävyjä: vanhemmuuteen ja uusperhearkeen liittyviä kipukohtia sekä mielenterveysongelmia. Kovin syvälle näihin teemoihin ei kuitenkaan päästä ja kokonaisuus jää pintaraapaisuksi.
Emmi Pesonen: Maailman kaunein sana
2020, Otava
287s.
Kansi: Tuuli Juusela
Sivumerkkejä 