Historiallisia romaaneja kirjoittavan Heikki Kännön esikoisteos alkaa toisesta maailmansodasta. Saksalainen performanssitaiteilija Joseph Beuys on tehnyt näyttävän pakkolaskun Krimin vuoristoon. Tästä alkaa arvoituksellinen tapahtumaketju, johon sekoittuu useampikin todellinen historiallinen henkilö, aimo annos mielikuvituksellisuutta ja hullunkurisuutta, natsit sekä eurooppalaiset taidepiirit. Beuys on myös taidekriitikko ja Düsseldorfin taideakatemian professori. Romaani ammentaakin paljon Beuysin moninaisesta roolista taidekentällä.
Vuosikymmeniä myöhemmin, vuonna 1990, seurataan galleristi Walter Schusteria New Yorkissa, joka kärsii omalaatuisista hallusinaatioista. Todellisuus on muuttunut myös hänen omassa elämässään, kun hän eräänä päivänä huomaa vaimonsa Janen muuttuneen aivan toiseksi henkilöksi. Walterilla on oma suhteensa Beuysiin, joka avautuu tarinan myötä pikkuhiljaa. Hänen avullaan hän pääsee myös matkalle menneisyyteensä.
Kännö sekoittelee pitelemättömästi historiaa ja satuja. Myös vakoojaelementtejä sekoittuu tarinaan. Kiinnostavia hahmoja teos on pullollaan. Esimerkiksi Celina Müller, Gestapon ja SS:n kuulustelija, jolla on ainutlaatuinen kyky tunnistaa merkityksiä ilmeiden takana.
”Seuraavien vuosien kuluessa Celina tuli tietoiseksi lahjastaan. Hän oli anturi. Hymy ei ollut hänelle pelkkä hymy vaan sen takana oli merkitys. Jostain syystä merkitykset avautuivat hänelle luonnostaan.”
Kännön kerrontatyyli on teatraalinen ja dramaattinen. Mielikuvituksen lennokkuus ja runsaus välillä hieman uuvuttaakin. Kännö tarjoaa kuitenkin kiistatta kiehtovan kurkistuksen erityisesti eurooppalaiseen taidehistoriaan ja yllätyksellisen tarinallisen elämyksen.
Heikki Kännö: Mehiläistie
2017, Sammakko
352s.
Kansi: Riikka Majanen
Sivumerkkejä 