New Yorkin taidemaailma ja -piirit ovat Siri Hustvedtin romaanin keskiössä. Taidehistorioitsija Leo Hertzberg tutustuu New Yorkin SoHossa taiteilija Bill Wechleriin, kun kiinnostuu tämän maalauksesta. Miehet tutustuvat toisiinsa ja vuosikymmenien saatossa myös heidän perheidensä elämät kietoutuvat toisiinsa.
”Kun kerroin Billille Ericasta, hän sanoi: ’Minä olen aina halunnut lapsia, paljon lapsia. Vuosikausia haaveilin että matkustaisin ympäri maailmaa ja täyttäisin maan. Minusta on mukava kuvitella itseäni satojen, tuhansien lasten isänä.’Minä nauroin kun hän sanoi sen, mutta en koskaan unohtanut tuossa fantasiassa piilevää hillitöntä potenssia ja moninkertaistamisen uhoa. Bill uneksi kansoittavansa maapallon itsellään.”
Bill on naimisissa Lucillen kanssa, jonka kanssa he saavat pojan, Markin. Myöhemmin Bill kuitenkin eroaa vaimostaan ja menee naimisiin mallinaan toimineen Violetin kanssa. Leo puolestaan on naimisissa runoilija Erican kanssa. He saavat tahollaan pojan, Mattin, joka on samaa ikäluokkaa Markin kanssa. Perheet viihtyvät toistensa kanssa, asuvatkin samassa talossa eri asunnoissa ja viettävät yhdessä aikaa myös kesäpaikassa.
”Olin tuohon aikaan kuin raskaasti haarniskoitu mies ja asuin tuossa ruumiini linnoituksessa mielessäni yksi ainoa ajatus: en halua lohdutusta. Niin perverssi kuin tuo ajatus olikin, se tuntui minusta pelastusköydeltä, ainoalta jäljellä olevalta totuudensäikeeltä.”
Boheemi taiteilijaelämä vaikuttaa leppoisalta ja onnelliselta, kun tapahtuu tragedia, joka syöksee kaikkien päähenkiköiden elämän radoiltaan. Tragedia ja muutenkin tarina kiertyy tiukemmin varsinkin perheiden poikien ympärille.
Hustvedtin romaani on täynnä taiteilijoita, kuvataiteilijoista taidehistorioitsijaan ja runoilijaan, ja tarkkapiirteisesti hän varsinkin New Yorkin taide-eliittiä kuvaa. Tarkkanäköisesti hän myös tavoittaa kerronnallaan perheiden sisäisiä dynamiikkoja ja surun vaikutusta ihmisiin ja perheisiin. Yhtenä teemana vaikuttaisi myös olevan sukupolvien väliset ketjut ja lasten ja vanhempien väliset suhteet. Aikuiset (ehkä) usein toivovat lapsistaan omia kuvajaisiaa, joita nämä harvoin ovat. Vaikka Hustvedtin romaani on ennen kaikkea kertomus tragediasta ja surusta, jää hallitsevaksi teemaksi kuitenkin taide. Aivan kuin kirjailija haluaisi romaanillaan tavoitella jonkinlaisia yhtymäkohtia näiden välillä, mutta ei aivan siinä onnistuisi.
Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakasti
What I loved
Suom. Kristiina Rikman
2007, Otava
469s.
Kansi: Alan
Sivumerkkejä 