Alex Michaelidesin menestystrillerin juonikuvio on hätkähdyttävä heti alusta lähtien. Taidemaalari Alicia Berenson päätyy ampumaan aviomiestään, vaikka pariskunnan elämä on ulospäin vaikuttanut kaikkea muuta kuin riitaisalta. Murhalle ei löydy motiivia, mutta Alicia passitetaan psykiatriseen hoitolaitokseen kärsimään tuomiotaan. Alicia ei suostu puhumaan ollenkaan tapauksesta ja niinpä poliisikin on vaikeuksissa tapauksen kanssa. Psykoterapeutti Theo Faber ryhtyy selvittämään Alician tekemän rikoksen motiiveja ja pyrkii metodeillaan saamaan Alician pikkuhiljaa avautumaan. Theo uskoo, että antamalla Alicialle mahdollisuuden maalata, hän saa tämän puhumaan taiteensa kautta.
”En käsittänyt tätä silloin, mutta juuri tuolla tavoin psykoterapia toimii. Vastaanotolle tuleva potilas siirtää kaikki sietämättömät tunteensa terapeutin kannettaviksi. Tämä ottaa toisin sanottuna vastaan kaiken sen emotionaalisen sisällön, jota potilas ei kykene itse käsittelemään, ja eläytyy siihen hänen puolestaan. Sen jälkeen terapeutti alkaa varovasti ja verkkaisesti siirtää tunteita takaisin potilaalle – täsmälleen niin kuin Ruth teki minun kanssani.”
Samaan aikaan lukija pääsee seuraamaan Alician päiväkirjaa, joka pikkuhiljaa kerii auki tapahtumia ennen kohtalokasta murhaa. Michaelides kietoo yllättävällä juonikuvillaan ja vähä vähältä avautuvalla tarinallaan lukijaa pikkusormensa ympärille, paljastaen vähän kerrallaan, mutta kasvattaen jännitystä samalla taidokkaasti. Lukijalle käy pian selväksi, että myös kertoja tuntuu olevan psykologin tarpeessa.
Vahvasti psykologinen trilleri pyrkii vedättämään myös lukijaa, ja onnistuukin siinä. Juonikuviossa on epäuskottavuutta, mutta viihteellisen jännitystarinan ystäville Michaelides tarjoaa vastinetta lukuajalle.
Alex Michaelides: Hiljainen potilas
The Silent Patient
Suom. Antti Autio
2019, Gummerus
454s.
Kansi: Anne Twomey / Getty Images
Sivumerkkejä 