Fredrik Backman: Me vastaan te

Oletko nähnyt kaupungin romahtavan? Meidän romahti. Selitämme jälkeenpäin, että väkivalta saapui Björnstadiin sinä kesänä, mutta se on pelkkää valhetta, koska väkivalta oli jo siellä. Toisinaan ihmiset on niin helppo saada vihaamaan toisiaan, että on aivan käsittämätöntä että ylipäänsä teemme mitään muuta.”

Ruotsalaisen Fredrik Backmanin pikkukaupunkidraama jatkaa Kiekkokaupunki-romaanin tarinaa. Jälleen ollaan Björnstadin kuvitteellisessa pikkukylässä, joka elää ja hengittää jääkiekkoa. Edellisessä osassa kylää koetteli tragedia ja tälläkin kertaa tarina saa myös synkeitä sävyjä. Romaani kiertyy Björnstadin ja naapurikaupunki Hedin jääkiekkojoukkueiden kohtaamiseen jääkiekkokaukalossa. Pelin ympärille kerrostuvat myös kylien ja niiden yhteisöjen tukahdutetut kaunat, joten pian tilanne äityy räjähdeherkäksi.

Benji Ovichin äiti ei melkein koskaan puhu Benjin isästä, mutta silloin kun se tapahtuu, äiti sulkee aina silmänsä ja kuiskaa: ’Jotkut ihmiset nyt vain ovat sellaisia. Jos sota ei vielä ole käynnissä, ne panevat sellaisen pystyyn.’”

Kertomus tarkentaa erityisesti tähtikiekkoilija Benjin tarinaan ja salaisuuteen, joka paljastuessaan saa liikkeelle isommat yhteisöjä horjuttavat voimat. Backman kuvaa pienten yhteisöjen välisiä jännitteitä ja väkivallanuhkaa sujuvasti.

Tänä yönä tyttö ehkä nukkuu sikeästi. Mutta karhu hänen sisällään on juuri herännyt.”

Ilmeistä symboliikkaa Backman hakee urheilun maailmasta, mutta kerronnassa toistuvat mahtipontiset lauseet ja kohtalokkaat äänenpainot alkavat pikkuhiljaa myös huvittamaan.

Rakkaus ja viha. Ilo ja suru. Viha ja anteeksianto. Urheilu lupailee meille, että tämä ilta tarjoaa niistä jokaista. Vain urheilu kykenee niin suuriin lupauksiin.”

Mahtipontisuus ja maskuliinisuus ovat teemoja, joita Backman romaanissaan käsittelee urheilun metaforien kautta, pyrkien myös paljastamaan niiden herkkyyksiä, mutta melko arkisella ja yllätyksettömällä kaunokirjallisuuden tasolla silti liikutaan.

Fredrik Backman: Me vastaan te
Vi mot er
Suom. Riie Heikkilä
2018, Otava
505s.
Kansi: ei mainittu

Jätä kommentti