Cozy crime on genre, jossa ratkotaan rikoksia, jotka eivät kuitenkaan ole niin raakoja – tai joita ei käsitellä niin mässäilevästi – tai pelottavia, että niiden parissa alkaisi pelottamaan. Ne ovat kliseisesti takkatulen loimussa teekupposen äärellä jännittäviä mutta viihdyttäviä dekkareita. Sellaisiin voisi laskea kuuluvaksi myös Richard Osmanin eläkeläisten murhakerhon seikkailut.
Torstain murhakerho kokoontuu jälleen ratkomaan kiperiä rikoksia. Eräs kerhon jäsenistä, Elizabeth, on saanut kirjeen tutultaan, joka pyytää apua tehtyään ison virheen. Elizabeth, joka on entinen MI5-ryhmän agentti, ryhtyy toimiin yhdessä kerholaisten, Joycen, Ibrahimin ja Ronin kanssa. Pian vyyhtiin sekoittuu kuitenkin myös väkivaltainen roisto sekä varastettujen timanttien metsästystä. Tällä kertaa mukana on myös suoranaisen julmalta ratkaisulta tuntuva käänne, kun Ibrahim pahoinpidellään rajusti.
Osman luottaa eläkeläisten sympaattiseen ja mutkattomaan lähestymistapaan amatöörietsivinä. Hieman samaa eläkeläisromantiikkaa löytyy esimerkiksi Agatha Christien Neiti Marple -dekkareista, vaikka Osman toki liikkuu modernimmissa maisemissa. Huvitusta aiheuttaa esimerkiksi sosiaalinen media, jossa eläkeläisetsivät toki luovivat jo sujuvasti.
”Tiedättekö Instagramin? No, minä olen liittynyt siihen.”
On myös sinänsä hauskaa, että dekkarisarjassa rikoksia ratkoo kaveriporukka eikä yksinäinen sankaripoliisi tai kliseinen etsiväparivaljakko. Varsinaiset rikokset jäävät tarinassa loppujen lopuksi melko yhdentekeviksi ja yllätyksettömiksi, mutta ikääntyneiden ystävysten lämpimät välit ja virkeä huumori viehättävät.
Richard Osman: Mies joka kuoli kahdesti
The Man Who Died Twice
Suom. Antti Saarilahti
2022 (2021), Otava
413s.
Kansi: Joel Holland
Sivumerkkejä 