Kjell Westö heittää Tritonus-romaanissaan lukijan meren äärelle saaristoon, jossa asustavat kaksi kirjan päähenkilöä, naapurukset, varsin varakas kapellimestari Thomas Brander ja kuraattorina työskentelevä, harrastelijamuusikko Reidar Lindell. Brander on rakennuttamassa saaristoon hulppeaa huvilaa, Casa Tritonusta, kun taas Lindell elää vaatimattomammin. Tarinan keskiössä on näiden kahden miehen välinen omalaatuinen suhde.
Naapurukset ovat samanikäisiä, kuuttakymppiä lähestyviä, ja yhteneväisyyksiä myös heidän elämistään löytyy. Musiikki on vahvin yhdistävä tekijä. Brander alkaa olla uransa hiipumisvaiheessa, tai ainakin kokee tilanteensa niin. Hän on vastikään tullut myös jätetyksi nuoren tyttöystävänsä taholta. Lindell puolestaan saa musiikista tukea muutoin varsin raskaalle, toisten auttamiseen perustuvalle työlleen. Hän saa eloa Branderiin pyytämällä tältä apua työhönsä liittyvän asian ratkaisemisessa.
Musiikki on vahvassa osassa Westön romaania. Varsinkin Branderin klassisen musiikin vuodatus on ylitsepursuavaa ja onpa romaanille soittolistakin laadittu sinfonioineen ja toisaalta rennompine kitarakappaleiden muodossa. Vastakkainasettelu musiikkityylien ja päähenkilöiden välillä on ilmeinen. Lindellin rosoinen blues-kitarointi ja Branderin elitistinen klassisen musiikin maku ovat tarkoituksella kaukana toisistaan ja heijastuvat myös henkilöidensä luonteisiin. Toki miesten välille kehittyy yhteys, eräänlainen ystävyys, mikä lienee allegorista myös musiikkityyleille.
”Hän tiesi että seuraavat neljäsataa sekuntia, ehkä vähän vähemmän tai enemmän, ei missään tapauksessa kuitenkaan paljon, maailma olisi yksinkertainen ja kaunis, ja lisäksi myös ehjä ja ymmärrettävä.”
Musiikin ohella romaani käsittelee isoja yhteiskunnallisia teemoja. Varsin maskuliininen tarina sivuaa esimerkiksi maahanmuuttoa ja #metoo-liikettä. Myös koronapandemia nostaa päätään tarinassa, kasvomaskien ja käsidesien muodossa. Westön romaani julkaistiin koronavuonna ja se taitaa olla ensimmäisiä kotimaisia romaaneja, joihin teema on ehtinyt – ajallisesti niin nopeasti, että jää pohtimaan onko se lisätty tarinaan aivan viime hetkillä ennen painokoneiden hurinaa. Isojen yhteiskunnallisten tendenssien ohella ikiaikaisia teemoja Westön romaanissa ovat esimerkiksi ikääntyminen, yksinäisyys ja eräänlainen minuuden kriisiytyminen.
Westö kirjoittaa sujuvaa, lukuromaanin tapaan vetävää ja tarinallisesti varmaa tekstiä. Varsinkin yhteiskunnallisten asioiden käsittely ja vahva yläluokkaisuus tekevät tarinasta kuitenkin hieman tunkkaisen, eikä näennäinen eri luokkien ja ilmiöiden yhteentörmäytys luo odotettua yllätyksellisyyttä.
Kjell Westö: Tritonus
Suom. Laura Beck
2020, Otava
445s.
Kansi: Tuuli Juusela
Sivumerkkejä 