Kate ja Zoe ovat kilpapyöräilijöitä, jotka ovat paitsi toistensa kilpailijoita myös ystävyksiä. Molemmilla on haaveensa ammattilaispyöräilijöinä, mutta henkilökohtaisessa elämässään myös tätä isompia kamppailuja. Katen 8-vuotias Sophie-tytär sairastaa leukemiaa ja miehensä kanssa he yrittävät selvitä päivittäisestä elämästä ja taistella lapsensa paranemisen puolesta. Zoe puolestaan seilaa omien vaikeuksiensa keskellä.
”Kun Sophie kyllästyi katsomaan muita perheitä, hän katsoi mielessään Tähtien sotaa. Nyt hän oli nähnyt trilogian elokuvat niin monta kertaa, ettei tarvinnut dvd-levyjä. Saadakseen ajatuksensa pois oksettavasta olosta hän katsoi, miten AT-AT-talsijat hyökkäsivät kapinallisten tukikohtaan jääplaneetta Hothilla.”
Sophie on Star Wars -fani, jonka elämään sankarihahmot tuovat ajoittaista piristystä.
”Larsin kotitila Chottin suolatasangolla. Tatooine-planeetta, Ulkokehä, Arkanisin sektori, 43 000 valovuoden päässä galaksin ytimestä. Yläkerta. Sophien uupumus hellitti ainoastaan silloin kun hän oli jediritari.”
Molemmat naiset haaveilevat olympialaisiin osallistumisesta, mutta lopulta vain toinen voi päästä kisoihin ja he joutuvat ottamaan mittaa toisistaan myös pyöräilykentällä. Tarinan edetessä käy ilmi, että naisten välillä on kuitenkin myös pyöräilyä vahvempia siteitä.
”Onnelliset ihmiset uskoivat toisiin ihmisiin. Juuri se ero hänessä ja Katessa oli. Katen tapaiset ihmiset odottivat seurakseen muita, jättivät huomaavaisesti tilaa vierelleen. Pahimpinakin hetkinä he pystyivät kuvittelemaan, että heillä oli joku. Taianomainen joku, joka pystyisi liimaamaan heidät jälleen kasaan sanoilla. Sen jonkun pitäisi olla hyvä kuuntelija, ymmärtäväinen, eikä häntä olisi saanut surmata ollessaan itse kymmenvuotias.”
Chris Cleave kirjoittaa usein mahtipontisia, suuriin sydämen asioihin linkittyviä ja hieman pateettisenkin surullisia tai traagisia tarinoita. Tällä kertaa ollaan jälleen kyynelkanavia tökkivässä kerronnassa, jossa urheilun ja kammottavan surullisten – lapsen sairastumisen – ihmiskohtaloiden välinen rinnakkaisuus tuntuu jollain tapaa irvokkaalta. Pateettisuus saa tällä kertaa hieman kohtuuttomatkin mittasuhteet, eikä romaani siksi oikein onnistu säväyttämään.
Chris Cleave: Voittamaton
Gold
Suom. Irmeli Ruuska
2014, Gummerus
468s.
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti
Sivumerkkejä 