Amanda Palo: Outoja kaloja

Näyttelijänä tunnetun Amanda Palon esikoisteos on novellikokoelma tai pikemminkin kokoelma lyhyitä kohtauksia elämästä. Häviävien kohtausten kollaasi, kuten takakansikin lupaa. Novellien aiheet vaihtelevat lyhyistä hetkistä ja kohtaamisista pohdintoihin naisen asemasta ja roolista yhteiskunnassa.

Palon tarinat ovat lyhyitä, muutamasta sivusta lyhimmillään vain muutamaan rivin. Lyhyys asettaa haasteita, sillä lauseiden merkitys erottuu erityisen tarkasti. Tarinoissa on vahva tunnelma, vaikka näennäisesti ei tapahtuisi paljoakaan. Esimerkiksi aloitusnovellissa ”Katseita” kiinnitytään toisilleen tuntemattomien ihmisten katseisiin raitiovaunussa intensiivisesti ja pysähtyneesti.

Kokoelmassa erottuu feminismi yhtenä teemana. Erään novellin nimi on ”Asioita joita laitoin sisällesi”. Useammassakin tarinassa puhutaan miesten naisiin kohdistamasta vallasta ja sen seurauksista naisten minäkuvalle.

”Nainen sanoo pelkäävänsä miestä. Todellisuudessa hän ei pelkää juuri tätä miestä, ainakaan samalla tavalla kuin muita miehiä, sillä tämä mies on pelottavimmillaankin vain hieman pelottava.” (Pelko-novelli.)

”Välillä hän unohtaa että maailmassa on miehiä. Tämä tapahtuu ehkä kahdesti vuodessa, kyseessä on jonkinasteinen mielenhäiriö. Niinä päivinä kun hän unohtaa että maailmassa on miehiä, hän unohtaa myös kehonsa muodon, sen aukot ja menneisyyden. Hänen vartalonsa tuntuu helpolta ja oikealta.” (Hyvä aamu -novelli.)

Palon novelleissa kieli on kaunista, mutta tapa kuvata asioita on varsin suorasukainen ja suorastaan lihallinen paikoitellen.

”Sinä et välitä siitä, että minä olen halkaistu, puhkottu ja että jalkojeni väli näyttää kiireessä pakatulta matkalaukulta.” (Post-it II -novelli.)

Monet novelleista ovat kuin Post it -lapuille kirjattuja ajatelmia, mikä on sekä teoksen vahvuus että heikkois. Tuokiokuvista kaikki eivät ole yhtä hiottuja ja osa jää vain hetken häivähdyksiksi, parhaimmat jäävät kuitenkin mieleen tarkkanäköisinä ja vahvatunnelmaisina kohtauksina.

Amanda Palo: Outoja kaloja
2021, Kosmos
96s.
Kansi: Viivi Prokofjev