Brasiliaisen Luiz Ruffaton tarinassa kuusikymppinen Oséias Nunes palaa São Paulosta kotikaupunkiinsa Cataguasesiin vuosikymmenien jälkeen, kun hän sairastuu vakavasti. Kotikylässä odottavat siskot, mutta vanhemmat ovat jo kuolleet. Käy ilmi, että Oséiasin menneisyyteen liittyy traumoja, joiden kohtaaminen on raskasta. Kotikylään on jäänyt myös liuta vanhoja lapsuudenkavereita, joita elämä on heitellyt erilaisiin kohtaloihin.
Ruffato kuvailee pääosin Oséiasin kuljeskelua kylän kaduilla, ajatuksia ja havaintoja. Perheen ja Oséiasin lapsuuden tapahtumat keritään auki hiljalleen. Hengästyttävä teksti on tajunnanvirtamainen ja katkeileva kuin ajatukset luonnostaankin ovat. Samaan aikaan se kuitenkin tekee pienen läpileikkauksen brasilialaiseen yhteiskuntaan: Oséiasin perheen tarinan kautta avautuu kuvia nyky-Brasiliasta luokka- ja varallisuuseroineen ja poliittisine vääntöineen.
”pitää sulkea ikkuna ikkuna jäi auki
[ ]
pitää käydä kusella pitää nousta en käynyt suihkussa harjata han
[ ]
syystä?’ Herään. Valo sattuu silmiin.”
Ruffaton teos on kiinnostava tapaus latinalaisamerikkalaisen kirjallisuuden kentällä, vaikka teksti on välillä turhankin kiivastahtista.
Luiz Ruffato: Päättyy myöhäinen kesäkuu
O verão tardeo
Suom. Tarja Härkönen
2022, Into
227s.
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti
Sivumerkkejä 