Maria Peuran Tornionjokilaaksoon sijoittuvassa romaanissa seurataan erään perheen ja kyläläisten elämää 1950-luvun lopulla. Sofia on nuori tyttö, jolle lähes tärkeintä maailmassa on jo vanhaksi ja huonokuntoiseksi tullut hevonen Hilla. Sofia pelkää, että Hilla viedään teuraaksi ja hän yrittääkin kaikkensa, jottei näin tapahtuisi.
Sofialla on salakuljettaja-isä Viktor, joka on virunut vankilassa taposta. Hän vapautuu ja muuttaa takaisin kotikylään uskoon tulleena, vaikkei varsinkaan äiti Sylvia usko isän tehneen parannusta. Isällä on voimakas ote perheeseensä ja ympäristöönsä ja yleensä hän saa mitä tahtoo. Nyt Sofia tahtoo jotain isältään, hän tarvitsee apua hevosensa pelastamiseen.
Kaikkien kyläläisten, varsinkin naisten, elämä on melkoisen kurjaa. Ihmiskohtalot ovat ylipäätään Peuran tarinassa varsin surullisia. Isän paluu tuo jännitettä monella tapaa kyläläisten ja perheen elämään, jossa salaisuuksia riittää. Romaani seuraa pienen joukon elämiä, kevättä ja monenlaisia murroksia, pieniä ja suuria päähenkilöidensä elämissä.
Peura kirjoittaa taitavasti vahvaa pohjoista murretta hyödyntäen ja tuo henkilöhahmonsa lähelle. Varsinkin Sofian puolella lukija asettuu mielellään. Lapsen ja aikuisen välisen maailman kuilut ja aikuisten vallankäyttö määrittävät pitkälti tarinaa ja tapahtumia. Sofiassa on silti voimaa, joka kannattelee tarinaa pitkään.
Maria Peura: Kantajat
2020, Otava
317s.
Kansi: Kira Gluschkoff
Sivumerkkejä 