Anna-Leena Härkösen pienistä novelleista koottu kirja koostuu kirjailijan omista havainnoista, ärsyttävistä asioista tai kysymyksiä herättävistä tilanteista. Tarinoiden kirjo on laaja. Niihin kuuluu aiheita niin yksityisen kuin yleisenkin piiristä. Niitä ovat esimerkiksi äitiyteen liittyvät roolit, kissojen ihailu, työelämän käytännöt, kirjailijan ja näyttelijän ammatti sekä laajat yhteiskunnalliset aiheet, kuten koronapandemia (Torahampaat) tai Ukrainan sota.
”Joku väitti taannoin mielipidepalstalla, ettei enää riitä, että vahtii puistossa lasten leikkiä, vaan pitäisi myös osallistua leikkiin. ’Aikuisen tulee kannatella leikkiä ja löytää siihen uusia ulottuvuuksia’, jutussa kirjoitettiin. Apua, mitä ulottuvuuksia?! En minä osaa! Eikö siitä huolehtiminen riitä, etteivät lasten päät murskaannu?” (Äitiysväkivalta)
Härkönen havainnoi vahvasti omasta näkökulmastaan, eikä peittele omaa rooliaan tarinoissa – joista ei lopulta toki voi täysin tietää, pitävätkö ne kaikki paikkansa tapahtumien osalta.
”Joskus sitä osaa lohduttaa its itseään. Tämä sota vanhentaa minua, ajattelin katsoessani eräänä aamuna peiliin. Toiset se tappaa, lisäsin sitten mielessäni.” (Väärin lohdutettu!)
Tarinat ovat lyhyitä, useimmat vain parin kolmen sivun pituisia ja napakka rytmitys toimii. Paikoitellen romaanissa on päiväkirjamaisuutta. Härkönen ihmettelee monissa kirjoituksissa maailman menoa tai yleisiä trendejä, pistävällä huumorilla ja teeskentelemättömän rehellisellä katseella. Toiset tarinoista ovat vahvempia kuin toiset. Vahvimmat ja nokkelimmat tarinat tarkastelevat arkisia havaintoja ihmisistä ja ihmisten välisestä kanssakäymisestä.
Anna-Leena Härkönen: Kissapsykoosi ja muita kirjoituksia
2024, Otava
93s.
Kansi: ei mainittu
Sivumerkkejä 