Elokuvaohjaajana ennen muuta tunnettu Saara Cantell kuvaa esikoisromaanissaan valintojen ja menetysten merkitystä elämänkulussa. Virva on valokuvaaja, joka asuu Pariisissa, kun hän saa kuulla Salla-siskonsa kuolleen auto-onnettomuudessa. Onnettomuuden myötä hän palaa takaisin Suomeen, jossa vastassa ovat läheisten suru ja omat muistot, joita värittävät myös katumus ja pelko vääristä valinnoista.
Virvan tarinassa luvut avaa aina valokuva, jota kuvaillaan myös tekstissä. Kuvat ovat poimintoja tai muistoja Virvan elämän varrelta ja ne avaavat polkuja aina uusiin valintoihin ja elämänvaiheisiin. Valokuvien avaamat polut esitellään osittain sattumanvaraisina, ja Cantell leikitteleekin tarinassaan ajatuksella siitä, miten erilaiset valinnat olisivat voineet johtaa erilaisiin tapahtumasarjoihin.
Lukija oppii Virvan elämänvaiheista monenlaista: hän on esimerkiksi rakastunut naimisissa olevaan Kristianiin, omaan pomoonsa, jonka kanssa hänellä on ennen kaikkea kiihkeä muttei välttämättä sen syvällisempi suhde. Virva ei kuitenkaan varsinaisesti vello syyllisyydessä toisen naisen roolissaan.
Cantellin romaanin teemat, kuten muistaminen ja valinnat ovat klassisia, mutta kerronta häilyy välillä liiankin kevyen, välillä pohjattoman surullisen välillä. Ehkä kirjoittajansa ohjaajataustansa vuoksi tarinassa on elokuvamaisuutta, joka ehkä paisuttelee dramatiikkaa tietyissä kohdin. Virva päähenkilönä jää myös etäiseksi eikä muihin kirjan sivuhenkilöihin tutustuta riittämiin. Kokonaisuus jää kepeäksi kesälukemiseksi, mutta ei onnistu tekemään syvällisempää vaikutusta.
Saara Cantell: Kesken jääneet hetket
2020, Tammi
365s.
Kansi: –
Sivumerkkejä 