Esikoisromaanissaan Nopeasti piirretyt pilvet Paula Nivukoski esitteli Koskiluhdan tilan ja siellä Liisan ja Kallen elämää. Kerran valo katoaa palaa niin ikään samalle tilalle mutta vuosia myöhemmin. Eletään jatkosotaa ja päähenkilönä on nyt Liisan ja Kallen aikuiseksi kasvanut tytär Kerttu.
Romaani seuraa Kertun ja rintamalla taistelevan Johanneksen rakkaustarinaa. He rakastuvat kirjeenvaihdon myötä, sillä he ovat aiemmin tavanneet vain lyhyesti. Nuoriparin kirjeet muodostavat kokonaan omanlaistaan tarinaa sodan keskelle. Kotona Kertun kanssa asuu hänen äitinsä Liisa ja tämän uusi puoliso Antero sekä Kertun sisaruspuolet. Isä Kalle on aikanaan lähtenyt Amerikkaan. Veljet Toivo ja Taisto päätyvät hekin rintamalle. Johanneksen lisäksi Kertulla on näin ollen myös veljiensä kohtalo murehdittavanaan.
”Sitten minä murrun, kädet alkavat vapista ja paperinkulmaan putoaa kyynel ja kirje on pakko työntää loitommalle, ettei muste leviäisi. Kunpa Johannes olisi tääällä, kannattelisi minua nyt, kun en voi mihinkään nojata. Äiti hoippuu jossakin rajalla, on hajoamaisillaan. Ja Aili on niin hento, että suruhenkäys saattaa taittaa hänet kuin heinän.”
Nivukoski tuo romaanissaan sodan lähelle kotijoukkojen kautta. Suru-uutisia rintamalta kantautuukin. Surun keskellä myös kaipuu ja läheisyydentarve kuitenkin erottuvat. Kun kylään alkaa tulla venäläisiä sotavankeja, tutustuu Kerttu myös heistä yhteen.
Nivukosken sotakuvaus kotirintaman näkökulmasta on väkevää. Kieli on kirkasta, voimakasta ja kaunista. Jo esikoisromaanissaan hän rakenteli virkkeet niin huolella, että niiden kauneus tuntui välillä yltäkylläiseltä. Näin on myös tällä kertaa. Silti loppujen lopuksi vahva tarina kannattelee kerrontaa.
Paula Nivukoski: Kerran valo katoaa
2022, Otava
414s.
Kansi: Päivi Puustinen
Sivumerkkejä 