Japanilaisen romaanin keskiössä on entinen matematiikan professori, joka kärsii onnettomuuden jäljiltä muistinmenetyksestä. Hänen muistinsa ulottuu vain 80 minuutin päähän.
”’Lyhyesti sanottuna hänellä on muistihäiriö. Kyseessä ei ole seniiliys; hänen aivonsa toimivat suurimmaksi osaksi kuten pitääkin. Ne kuitenkin vaurioituivat seitsemäntoista vuotta sitten yhdestä kohtaa siten, että hän menetti kykynsä painaa asioita mieleensä. Lankoni satutti päänsä liikenneonnettomuudessa. Muistojen karttuminen on hänen osaltaan päättynyt vuonna 1975.”
Hänen älynsä ei kuitenkaan onnettomuudessa ole menettänyt teräänsä vaan hän kykenee edelleen ratkomaan monimutkaisia matemaattisia yhtälöitä. Professorin luokseen asettuu asumaan taloudenhoitaja sekä tämän 10-vuotias poika.
Professori on kiinnittänyt eri puolille lappuja tärkeistä numeroista. Joka päivä hän kyselee niitä myös taloudenhoitajaltaan. Pikkuhiljaa myös taloudenhoitaja alkaa kiinnostua numeroiusta. Professori löytää yllättävän yhteyden myös taloudenhoitajan pojan kanssa. He päätyvät kuuntelemaan yhdessä radiosta baseball-otteluita.
”Professori palasi mieleeni aina, kun havaitsin alkuluvun. Niitä piileksi vaikka missä, keskellä arkisiakin näkymiä. Marketin hintalapuissa, talojen numerokylteissä, bussien aikatauluissa, kunkun päiväyksessä, juuren kokeiden pistemäärissä…”
Kolmikon välistä ystävyyttä kuvataan romaanissa hienovireisesti ja kauniisti. Kirjassa on rauhallinen tunnelma ja kieli on niin ikään rauhallista. Innostus ja paneutuminen matematiikkaan ja numeroihin kuitenkin näkyy. Päällimmäisenä romaanista välittyy lämmin kuvaus sukupolvet ylittävistä yhteyksistä.
Yoko Ogawa: Professori ja taloudenhoitaja
Hakase no Aishita Sushiki
Suom. Antti Valkama
2016 (2003), Tammi
286s.
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti
Sivumerkkejä 