Ada syntyy nigerialaiseen perheeseen hartaasti odotettuna vauvana. Adan varttuessa käy kuitenkin ilmi, että hän ei ole aivan tavallinen tyttö. Hänen mielensä on särkynyt ja hänellä tuntuu olevan monta eri persoonallisuutta. Nämä eri persoonallisuudet alkavat kunnolla erottua ja rellestää hänen kasvettuaan isommaksi ja muutettuaan Yhdysvaltoihin opiskelemaan. Uudessa maassa Ada törmää myös vääränlaisiin ihmisiin ja päätyy erilaisten ihmisten hyväksikäyttämäksi.
Adalla on sisko Añuli, joka joutuu traagiseen auto-onnettomuuteen. Tapahtuneella on traagisia vaikutuksia myös Adan elämään. Traumaattiseksi osoittautuu Adalle myös hänen suhteensa äitiinsä ja tämän valinnat.
”Hän kävi Nigeriassa kerran pari joka vuosi mukanaan useita matkalaukkuja, jotka henkivät tyylikkyyttä ja vierasmaalaisuutta. Hän jätti taakseen kolme lapsiuhria, jotka oli sidottu alttarille ohuilla jänteillä, ja maksoi siitä lopun ikäänsä. Näin lapsen siis voi murtaa. Vaihe yksi: vie äiti pois.”
Adan maallisen tarinan ohella Emezin romaani antaa puheenvuoroja hänen sisällään asuville hengille, jotka vuorotellen ottavat Adan ruumiin ja mielen valtaansa. Asughara saa Adan satuttamaan itseään ja kietoo Adan muutenkin omien halujensa välikappaleeksi.
”En osaa kertoa tätä tarinaa. Olen melkein koko ajan kovin väsynyt. Minussa asuvien olentojen selostus on joka tapauksessa kaikkein totuudenmukaisin, koska ne ovat minun kaikkein totuudenmukaisin ilmentymäni. Tiedän, että väitteeni on outo, koska niiden takia tulin hulluksi. Näen kuitenkin hulluudessa myös jotain myönteistä silloin kun se tekee ajatukset näin kirkkaiksi. Pääni sisäinen maailma on ollut paljon todellisempi kuin ulkopuolinen maailma, ja mieleeni on juolahtanut, että juuri se saattaa olla hulluuden määritelmä.”
Emezin romaani sekoittaa omaperäisellä tavallaan perinteitä ja uskomuksia, magiaakin, nykyaikaiseen mielenterveyskertomukseen. Adan mielen sirpaleisuus ja varsinkin erilaiset minuudet hänen päänsä sisällä on leivottu kiehtovasti osaksi kerronnallista moninaisuutta, joka kuljettaa tarinaa eteenpäin.
Erilaisista, sirpaleisista puheenvuoroista rakentuu loppujen lopuksi vaikuttavan tarkkapiirtoinen kuva mielen särkymisestä ja mielenterveyden ongelmista. Emezin romaani on yhtäaikaa kaunokirjallisesti taidokas ja psykologisesti terävä tarina. On myös virkistävää saada mielenterveysongelmia kuvaavien romaanien joukkoon tarina, joka ei palaudu pillereitä popsivan valkoisen naisen tai miehen yksinpuheluksi. Emezin romaani on omaääninen ja monitasoinen teos, joka jää mieleen pitkäksi aikaa.
Osallistun kirjalla Helmet 2024 -lukuhaasteeseen #11 (kirjan nimessä on yksi neljästä elementistä, vesi).
Akwaeke Emezi: Makeaa vettä
Freshwater
Suom. Sari Karhulahti
2021 (2018), Kosmos
232s.
Kansi: Ulla Donner
Sivumerkkejä 