Aapasuon rannalla sijaitseva hylätty koulu saa uutta eloa, kun Juho ostaa rakennuksen ja perustaa siihen ekoyhteisön. Ekoyhteisön asukkaat pyrkivät omavaraistalouteen. Heistä Juho on aidosti idealisti ja haluaa tehdä ympäristönsuojelusta elämäntehtävänsä. Muut asukkaat ovat päätyneet taloon asumaan pikemminkin paetakseen entistä elämäänsä. Yhteisön tavoitteena on myös ennallistaa suo.
”Kaikki näytti pienemmältä. Niin tapahtui, kun asioiden väliltä poisti metsän. Niin kuin metsän merkitys ei olisikaan laajuudessa vaan syvyydessä. Kun se katosi, kerrokset katosivat.”
Samaan aikaan lähellä valokuvaaja Hellä on saapunut tekemään kuolinsiivousta isoisänsä taloon. Paluu lapsuuden seuduille tuo mieleen lapsuudenajan maisemat ja luonnon, joka on sittemmin ihmisen kädenjäljen myötä muuttunut. Hellä kiinnostuu myös lähistöllä sijaitsevasta ekoyhteisöstä.
Räinän romaani tarkastelee erityisesti Juhon ja Hellän mutta myös muiden ekoyhteisön henkilöiden kautta ympäristönsuojelun, ekokatastrofin ja ihmisen toiminnan seurauksia ja mahdollisuuksia. Henkilöhahmot jäävät lopulta hieman etäisiksi, mutta luonto- ja suokuvausta romaanissa on paljonkin. Käy selväksi, että syytettyjen penkillä on ihminen, jonka tulee muuttaa toimintaansa. Räinän kerronta menee paikoitellen paasaamisen ja opettamisen puolelle.
”Kun kokous alkoi, Amalia antoi palaa. ’Me ei voida enää jakaa vanhaa tietoa kun ympärillä palaa maailma. Tieteellinen konsensus on että metaanin vuoksi ennallistetut suot lämmittävät parikin vuosikymmentä ennenku niistä tulee nieluja’, nainen julisti.”
Paasaaminen häiritsee erityisesti silloin, jos se johtaa latteaan kieleen.
”Koskenniskan tapa ei ollut ainoa oikea tapa elää, mutta elettiin missä tahansa, siellä piti kuluttaa vähemmän. Se kuulosti laimealta, mutta ei ollut sitä.”
Silti luontokuvaus ja soiden merkityksen avaaminen on Räinän romaanin rikkainta antia. Luontoromaanit tuntuvat jostain syystä havittelevan aina mahdollisimman kaunista kieltä, mikä helposti kääntyy itsetarkoitukselliseksi ja latteaksi, jos tarina tai henkilöhahmot eivät muutoin kanna. Räinän romaanissa tarina olisi kaivannut hieman vahvistusta juuri näiden elementtien osalta.
Jenni Räinä: Suo muistaa
2022, Gummerus
261s.
Kansi: Jenni Noponen
Sivumerkkejä 