Etiopialais-yhdysvaltalainen Maaza Mengiste vie lukijan matkalle Etiopian historiaan. Eletään 1930-luvun Etiopiassa. Nuori piikatyttö Hirut työskentelee armeijan upseerin leivissä, kun hän joutuu vedetyksi mukaan sotaan. Mussolinin vallatessa maan hallitsija Haile Selassien joutuu maanpakoon. Etiopian sodassa myös naiset olivat mukana taistelemassa ja Hirut päätyy erään varjokuninkaaksi kruunatun maanviljelijän henkivartijaksi.
Välinäytöksissä seurataan valtansa viimeisiä päiviä viettävää Haile Selassieta.
”Haile Selassie istuu hiljaa työhuoneessaan. On syyskuun toinen päivä vuonna 1935 ja illan ensi säikeet ovat alkaneet työntyä päivään. Keidari istuu lempituolissaan puristaen tiukasti sen käsinojia, edessään kasa avattuja sähkeitä.”
Sotakertomuksissa, varsinkin Afrikkaan sijoittuvissa, naiset ovat yleensä sivuosassa ja sijaiskärsijöinä. Mengiste asettaa naiset myös sodan keskelle, myös aseistaen heidät. Hirutin tarinassa isältä jäänyt kivääri asettuu tärkeään rooliin.
”Me kaikki tiedämme, miten tuhoisaa sota on ihmiskunnalle, ja naiset kaikkialla maailmassa rodusta ja uskonnosta riippumatta halveksivat sotaa, koska se kylvää pelkkää hävitystä.”
Samaan aikaan Mengiste ei kaunistele naisten asemaa sodan keskellä. Hirut joutuu kokemaan naisen alisteisen aseman monella tapaa tarinassa, jossa väkivaltaa ja julmaa vallankäyttöä ei myöskään peitellä.
”Nyt hän seisoo onkalossa, jossa on vain pimeyttä ja haavat ja kipu, joka valaisee hänen päänsä petollisen kirkkaasti. Hänen päässään on sanoja, jotka poukkoilevat sinne tänne vailla merkitystä eikä mikään sido niitä mihinkään paitsi hänen oma nimensä, ääni joka voimistuu jokaisen toiston myötä: Minä olen Hirut, Geteyn ja Fasilin tytär, joka syntyi siunatun sadonkorjuun vuonna. Hän on Hirut, honka ympärillä pimeys on sakeaa kuin veri, ja hän itse on sykkivä haava sen keskellä.”
Mengiste maalaa päähenkilöstään Hirutista kuitenkin moniulotteisen naisen kuvan, mikä on ehdottomasti romaanin vahvuuksia.
Kertojana Mengistellä on omintakeinen tyyli. Välillä kertoja etääntyy kohteestaan, ”tässä nainen nyt tuudittaa…” Välillä kuullaan katkelmia kuorosta, joka laulaa historian kertomuksia.
Booker-palkintoehdokkaanakin ollut romaani kiehtova lukuromaani, joka valottaa kiinnostavasti Etiopian historiaa. Romaani pohjautuu Mengisten oman isoisoäidin, Getey-nimisen naisen, tarinaan, vaikka onkin kirjailijan mukaan fiktiota. Isoisoäitinsä tarinaa ja kirjansa motiiveja Mengiste avaakin seikkaperäisesti tarinan lopussa.
”Isoisoäitini edustaa yhtä monista aukoista Euroopan ja Afrikan historiassa. Varjokuningas kertoo tarinan etiopialaisista naisista, jotka taistelivat miesten rinnalla ja ovat tähän päivään asti olleet vain yksittäisiä mainintoja haalistuneissa asiakirjoissa. Vähitellen minulle on valjennut, että vaikka sodat ovat aina olleet miesten kertomuksia, Etiopian sota ei ollut sellainen, eikä ole mikään muukaan kamppailu. Naiset ovat aina olleet mukana, ja me olemme edelleen.”
Mengisten romaani on ehdottoman suositeltava kaikille Afrikan ja Euroopan historiasta kiinnostuneille ja ylipäätään sotafiktiolle uudenlaisia näkökulmia kaipaaville.
Maaza Mengiste: Varjokuningas
The Shadow King
Suom. Aleksi Milonoff
2022 (2019), Atena
500s.
Kansi: –
Sivumerkkejä 