Tommi Kinnunen on toiselta ammatiltaan opettaja ja puhunut paljon julkisuudessakin opettajiin ja koululaitokseen kohdistuvista liian suurista odotuksista. Varsinkin pandemia-aika hybridiopetuksineen venytti opettajat äärirajoille. Samalla yhä pienenevillä resursseilla ja kasvavilla oppilasmäärillä pitäisi ottaa yhä laajemmin koppia monista vanhemmille ja yhteiskunnan eri toimijoille kuuluvista tehtävistä. Pimeät kuut -romaani ei sijoitu nykyaikaan, mutta ammentaa nykyopettajuuden paineistetusta arjesta.
”Ei tästä elämästä kukaan selviä ehjänä. Ainoa mistä voi yllättyä, on se, millä tavalla kukakin menee rikki.”
Elna Suorajärvi on kuusikymppinen opettaja, joka saa pestin pienestä koulusta Pohjois-Suomesta. Eletään vuotta 1947. Koulu on homeinen parakkirakennus, oppilaat ovat keskenään eri-ikäisiä, oppimateriaaleja ei käytännössä ole ja Elnan tehtävä olisi opettaa kaikkia käytännössä yksin. Hän kärsii myös terveysongelmista. Romaani kuvaa vaikeaa ja vaiherikasta oppivuotta Elnan ja oppilaiden elämässä.
”Lopun aikaa olen pohtinut, mitä ensimmäisenä koulupäivänä voisin lasten kanssa tehdä. Ei aapisia, ei paperia, ei vihkoja. Miksi kaikki aina luulevat, että opettamiseen riittää liitutaulu ja kantava ääni?”
Elna on jokseenkin kyyninen, kärsivä hahmo. Hänellä on halua opettaa ja tehdä työnsä hyvin, mutta surkeat olosuhteet syövät motivaatiota.
”En vieläkään saa kiinni tästä supistetun koulun järjestelmästä. Kun opetan yhtä ryhmää, toinenkin tarvitsisi apua. Kun autan heitä, ensimmäinen lakkaa tekemästä töitä.”
Kinnunen kirjoittaa taitavasti ja varmaotteisesti. Tarinassa on selkeää draaman kaarta ja Elnasta piirtyy eheä, kokonainen kuva. Kinnunen taitaa monella tapaa vetävän lukuromaanin lainalaisuudet. Perinteistä kerrontaa rytmitetään myös välillä opettajien tuntisuunnitelmilla ja kirjeillä.
”Pitäisi tehdä vähemmän työtä, sen tiedän itsekin. Mutta mistä opettaja voi vähentää? Jättää pois kokonaisen oppiaineen? On välittämämättä osasta luokan lapsista? Opettaa niin pintapuolisesti, että koulusta lähtee lapsia vailla luku- ja laskutaitoa? Ei tee mitään, vaikka oppilaan elämässä ei ole kaikki kunnossa? Ei opettajalla ole Hippokrateen valaa niin kuin lääkäreillä, mutta yhtä lailla kunniakysymys pitää kaikista huolta.”
Tällä kertaa kuitenkin, oletettavasti teeman tullessa niin lähelle, sinänsä rikas tarina uhkaa välillä peittyä liikaa vahvan näkemyksellisyyden taakse. Kinnunen tuntuu kirjoittavan Elnan suuhun omaa opettajan työtä ja koululaitoksen (nyky)tilaa koskevaa kritiikkiään. Sitä ei edes tunnuta verhoavan rivien väliin vaan se on kirjoitettu suoraan Elnan ajatuksiin ja repliikkeihin. Tämä tuo romaaniin tendenssimäisyyttä, jota ilman se olisi pärjännyt vahvan tarinankerronan ja henkilökuvauksen ansiosta hyvin.
Tommi Kinnunen: Pimeät kuut
2022, WSOY
285s.
Kansi: Martti Ruokonen / Alexandre Cappellari, Arcangel ja iStock
Sivumerkkejä 