Tiede on monien maailman merkittävimpien edistysaskeleiden takana, mutta tieteellä voidaan saada aikaan myös kauheuksia. Tämän ajatuksen ympärille kiertyy Benjamín Labatutin historiallista faktaa ja fiktiota yhdistelevä omintakeinen romaani. Romaani on kokoelma pieniä tarinoita historiallisista tieteentekijöistä ja heidän keksinnöistään, jotka ovat venyttäneet maailman rajoja mutta samalla synnyttäneet moraalisia kysymyksiä oikeasta ja väärästä. Vaikka jokin on mahdollista, onko se oikein?
Labatut esittelee tiedemiehiä Albert Einsteinista Shinichi Mochizuki -nimiseen matemaatikkoon. Pääosa tarinoista kiertyy matemaatikoiden ja kemistien ja kvanttimekaniikan ympärille.
”Aamuvarhaisella 31. elokuuta 2012 japanilainen matemaatikko Shinichi Mochizuki julkaisi blogissaan neljä artikkelia. Niiden yli viisisataa sivua sisälsivät todistuksen eräästä lukuteorian tärkeimmästä olettamasta, joka tunnetaan muodossa a + b = c. Tähän päivään mennessä kukaan ei ole pystynyt ymmärtämään sitä.”
Monissa tarinoista pääosassa ovat värit. Preussinsinisestä johdetaan syanidi, joka erottuu myös Auschwitzin keskitysleirin tiilistä.
”Väristä tuli heti sensaatio eurooppalaisessa taiteessa. Halvemman hinnan vuoksi preussinsininen korvasi jo parissa vuodessa sen värin, jota taiteilijat olivat renessanssin ajoilta saakka käyttäneet koristamaan enkeleiden unikoita ja Neitsyt Marian kaapua – eli ultamariinin, hienomman ja kalliimman sinisen pigmentin, jota saatiin jauhamalla.”
Monissa kohden kohtalokas keksintö on syntynyt sattumalta tai vahingossa. Historian hirmuteot, erityisesti natsi-Saksan aikaiset pääsevät romaanissa esille.
”Itsemurhien aalto pyyhkäisi Saksan yli sodan viimeisinä kuukausina. Berliinissä pelkästään huhtikuussa 1945 jopa kolmetuhatta kahdenksansataa ihmistä tappoi itsensä.”
Labatut vyöryttää lukijan eteen valtavan paljon historiatietoa ja anekdoottimaisia knoppeja – joista tosin ei aina ole helppoa tietää, mikä on keksittyä, mikä totuudellista. Varsinaista juonta romaanissa ei ole vaan se on pikemminkin kokoelma tarinoita, joissa seikkailee toinen toistaan erikoisimpia tiedemiehiä, joiden keksinnöt ovat muokanneet maailmaa. Kokonaisuus on epätasainen mutta samaan aikaan vallaton ja kiehtova. Monilla Labatutin kuvaamista tiedehahmoista on mielenterveysongelmia, suoranaisen hulluuden oireita. Labatutin romaanin virkistävyys perinteiseen tiedehistorialliseen kerrontaan verrattuna onkin hänen tapansa tehdä näkyväksi ihmisiä, sattumuksia ja inhimillisyyksiä tieteen löydösten ja keksintöjen taustalla.
Benjamín Labatut: Maailman kauhea vihreys
Un verdor terrible
Suom. Antero Tiittula
2023 (2020), Tammi
206s.
Kansi: Tuomo Parikka
Sivumerkkejä 