Sonja Karlssonin esikoisromaani liikkuu kahdella eri vuosikymmenellä. Vuonna 1970 sisarukset Olga ja Hertta nousevat lentokoneeseen New Yorkista. He ovat matkalla Suomeen veljensä hautajaisiin. Välillä hypätään vuoteen 1929, jolloin samaiset sisarukset taittavat matkaa Viipurista Amerikkaan, tällä kertaa laivalla. Muiden siirtolaisten tapaan Hertta ja Olgakin suuntaavat valtameren toiselle puolelle parempaa tulevaisuutta etsimään.
Olga päätyy New Yorkissa naimisiin, mutta Hertalla sopeutuminen uuteen maahan ottaa aikansa. Hän ihailee Olgaa, jolle kaikki tuntuu käyvän helpommin ja vaivattomammin. Vuosikymmenet vierivät ja 1970-luvulle tultaessa Olga on alkanut kärsiä muistisairaudesta.
Iso osa romaanin tapahtumista vietetään lentokoneessa matkalla Amerikasta Suomeen ja Karlsson käyttääkin paljon aikaa kuvatessaan lennon yksityiskohtia ja Hertan tuntemuksia, erityisesti lentopelkoa, koneessa. Kun muutoin romaanissa hypätään varsin nopeasti isojakin ajanjaksoja, tuntuu keskittynyt kuvailu lentokoneessa ristiriitaiselta.
Ihmisten väliset suhteet ja erityisesti sisaruussuhteet välittyvät sen sijaan varsin vahvoina sinänsä melko lyhyessä romaanissa. Dialogivetoisessa romaanissa on Amerikka-jaksoilla paljon pitkiäkin keskusteluja kokonaan englanniksi, mikä on kiinnostava ratkaisu kielellisesti.
Karlssonin romaanin lähtöasetelma on kiinnostava ja tarjoaisi aineksia laajemmallekin tarinalle. Nyt epätasaisuus ja yksityiskohtiin takertuminen hieman häiritsee kokonaisuutta.
Osallistun kirjalla Helmet 2024 -lukuhaasteeseen #19 (Suomi mainittu).
Sonja Karlsson: 14 tuntia takaisin
2023, Kosmos
198s.
Kansi: Jussi Karjalainen
Sivumerkkejä 