Nina Wähän romaani sijoittuu Tornionjokilaaksoon, jonne palaa joululomaksi Ruotsissa asuva Anni. Hän on kasvanut 14-lapsisessa perheessä, mutta kotona kaikki ei tunnu olevan hyvin. Pääosin 1980-luvulle sijoittuvan romaanin tapahtumat lähtevät keriytymään auki pikkuhiljaa sisarusparven erilaisten näkökulmien kautta. Samalla tutustutaan myös Toimin perheen vanhempiin, Siiriin ja Penttiin, sekä heidän vaikeuksiinsa ja kykyihinsä kasvattaa näin suurta lapsikatrasta.
”Anni tulee kotiin. Näytelmä alkaa. Meille esitellään seutu ja henkilöhahmot. Henkilöhahmot? Ei, vaan ihmiset! Joku joutuu sairaalaan. Joku toinen loistaa poissaolollaan. Mutta ilmeisesti mitään ei ole vielä tapahtunut?”
Välillä seurataan myös Annin omia suhteita nuorena aikuisena. Menneisyys ja nykyisyys ovat rinnakkain, mutta Annilla tuntuu olevan vaikeuksia irroittautua menneestä ja keskittyä nykyisyyteen tai tulevaisuuteen. Lopussa tosin tähänkin löytyy eräänlainen avain.
”Hän katsoi minua, karvaisia pikku kasvojani, ja siitä hetkestä lähtien hän tiesi olevansa vapaa. Hän ei ollut enää sidoksissa menneisyyteensä vaan kytköksissä nykyhetkeen, tulevaisuuteen ja perintöön, ei siihen joka oli mukana kannettava taakka, vaan siihen jota hän välittäisi aktiivisesti minulle ja minun lapsilleni ja lastenlapsilleni ja niin edelleen sukupolvesta toiseen. Sillä me emme ole menneisyydelle mitään muuta velkaa kuin sen, että todistamme siitä emmekä koskaan unohda mitä on tapahtunut ja mitä tiedämme[…].”
Wähän kertojanääni on kiinnostava ja hieman erikoinenkin. Välillä puhutellaan lukijaa, välillä ihmetellään päähenkilöiden edesottamuksia ulkoapäin. Oman kertojanäänen saavat myös perheen kuolleet lapset.
”Ulkoapäin sitä voi olla vaikea tajuta, mutta Tornionjokilaakso oli kahtiajakautunut yhteiskunta. Sitä leimasivat toisaalta lestadiolaiset ja heidän ankara uskonsa sekä raittiusliike, toisaalta ’tavalliset ihmiset’, ja Tornionjokilaakson tavalliset ihmiset olivat hyviä kahdessa asiassa, lasten synnyttämisessä ja juopottelussa. Synnyttäminen tosin luontui kummaltakin ryhmältä.”
Suuri lapsimäärä ja romaanin tarinan paikantuminen tietylle alueelle Suomessa viittaa vahvasti lestadiolaisuuteen, mutta loppujen lopuksi romaanissa melko vähän kiinnitytään uskontoon ainakaan selittävänä tekijänä. Tämä on kiinnostava valinta.
Perhesuhteet ja menneisyyden vaikutus ovat keskeisiä teemoja Wähän romaanissa. Minkälaista perintöä esimerkiksi lapsuus jättää aikuisuutta ajatellen, tätä tuntuu Wähä kysyvän. Kokonaisuus on runsas ja ehkä kertojanäänen hämmentävyyttä lukuun ottamatta varsin eheä.
Nina Wähä: Perintö
Testamente
Suom. Sanna Manninen
2019, WSOY
550s.
Kansi: Sara R. Acedo / perhealbumi
Sivumerkkejä 