Anna Englundin esikoisromaani sijoittuu 1930-luvun Pohjanmaalle. Sen päähenkilö on Elena, ruumisarkkujen verhoiluja ompeleva nuori nainen. Elena jatkaa miehensä kanssa suvun perinteistä ammattia, sillä puoliso veistää arkkuja. Eräänä päivänä arkkukauppaan astelee nainen Helsingistä, valokuvaajana työskentelevä Lydia.
Lydiassa Elenaa kiehtoo lähes kaikki ja hän alkaakin pian ajatella Lydiaa enemmän kuin sopivaa olisi. Eletään kuitenkin aikakautta, jolloin rakkaus ei ole vapaata ja
Englund kuvaa herkästi henkilöhahmojaan. Vaikka romaani on melko ohut, sen henkilöhahmojen sisimpään on helppo päästä kiinni. Kieli on vahvan murteista ja soljuu autenttisen oloisesti.
”Ite jäin taaemmas, ja siinä hän istui mun eessä, vähän viistosti oikialla, ja auta armias ku se mykkyrä suli rintahan saman tien. Ihan se ihime että toinen ihiminen voi semmosta saaja aikahan. Ja ei hän muuta teheny ku istu siinä.”
Kuoleman ammattia Englund kuvaa niin ikään taitavasti, koruttomasti mutta arvostaen. Kuoleman lopullisuus ja rakkauteen sisältyvä toivo – mahdottomissakin olosuhteissa – asettuvat hienosti rinnakkain.
Anna Englund: Lautapalttoo
2022, Siltala
227s.
Kansi: Elina Warsta
Sivumerkkejä 