Olga Palon novellikokoelmassa päähenkilö vaikuttaisi läpi kirjan olevan nainen. Nainen rimpuilee erilaisissa rooleissaan mutta murtaa erityisesti oman itsensä ääriviivoja. Kertojat tarinoissa ovat äitejä, naisia erilaisissa suhteissa ja naisia reflektoimassa tai muistelemassa elämäänsä.
Monissa Palon novelleista puhutaan siitä, minkälaista tarinaa ihminen itsestään kertoo, tai toisaalta minkälainen on muiden versio hänestä. Tämä tarinallisuuden epäluotettavuus onkin kiinnostava teema novellikokoelmassa. Varsinkin autofiktion kyllästämällä aikakaudella tällaiselle minäkertomusten kyseenalaistamiselle olisi enemmänkin tilausta. Tuoko Palo siihen uudenlaisia näkökulmia on toki oma kysymyksensä. Myös kirjan nimi osuu terävästi teemaansa ja muistuttaa, että vaikka autofiktio teoriassa paljastaa ”kaiken” on se tietenkin aina myös valintoja.
Ainakin hän lähestyy aihetta monista kulmista. Esimerkkejä on niin parisuhdemaailmasta kuin naisten julkisista rooleista. Autofiktion kirjallisuuskuningattariakin sivutaan.
”Kenet haluaisin tavata jos voisin tavata kenet vaan? Ensin aina ajattelen, että Maggie Nelsonin tai Virginia Woolfin, mutta EI EI EI SITTENKÄÄN EI MISSÄÄN NIMESSÄ. He ehkä eivät pitäisi minusta, voihan olla, että he olisivat ilkeitä minulle ja se olisi kamalaa. Mielikuva-Maggie ja Virginia ovat ystäviäni. Olen näyttänyt kirjoituksiani kahdelle ihailemalleni kirjailijalle, he haukkuivat ne, se oli liian tuskallista.”
Parhaimmillaan novelleissa on yllätyksellisyyttä ja epätäydellisiäkin ajatuksia. Heikoimmillaan puolestaan sohitaan alleviivaavasti kirjan aikakauteen viittavia päivänpoliittisia kohuja, kuten eräässä lehdistökatsauksessa:
”Kotimaa. Pääministerin käytöksestä on levinnyt kohu. Illanvietosta on uutisoitu, ja siitä leviää materiaalia. Juhlintavideot ovat herättäneet kysymyksiä ja keskustelua on syntynyt.”
Novellikokoelmissa teema erottuu selkeästi, mutta erimuotoisten – päiväkirjamaisista teksteistä lyhyisiin muistilappuihin ja pidempiin novelleihin – tarinoiden seasta löytyy myös epätasaisuutta. Välillä tuntuu, että läpi sormien on päästetty kaikenlaista teemaan sopivaa materiaalia ja hieman enemmänkin olisi voinut vaatia. Parhaimmillaan taas Palo osuu tarinoillaan terävästi aiheeseensa.
Olga Palo: Aion kertoa nyt kaiken
2023, Otava
256s.
Kansi: Jenni Saari
Sivumerkkejä 