David Sedaris: Calypso

David Sedariksen Calypso esittelee amerikkalaisen ikääntyvän herran, kertojan, joka kuvaa sekä omaa että läheistensä elämää kepeän humoristisesti. Hän kommentoi kirjoituksissaan päivänpoliittisia asioita, kuten Donald Trumpin valintaa Yhdysvaltain presidentiksi, mutta suurin osa hänen tarinoistaan kuvaa perhe-elämää, sisarussuhteita ja ihmisten omituisuuksien havaintoja.

Toukokuun lopussa vuonna 2013, pari viikkoa ennen 50-vuotis-päiväänsä, nuorin siskoni Tiffany teki itsemurhan.”

Kertomuksissa on ajoittaista surumielisyyttä tai vähintäänkin lakonisuutta, mutta pääosin ne ovat huumorintäyteisiä. Parhaimmillaan varsin teräviäkin.

Iän myötä olen huomannut, että tuntemani ihmiset tulevat hulluiksi jommallakummalla kahdesta tavasta. Ensimmäinen on eläinhulluus – tarkemmin sanottuna koirahulluuss. Kun näiltä ihmisiltä kysytään, onko heillä lapsia, he todennäköisesti vastaavat: ’Musta labbis ja sheltti-beaglesekoitus jonka nimi on Tuckahoe.’ Sitten he lisäävät – he aina lisäävät – ’Ne ovat rescuekoiria!’ Toinen hulluuden muoto kohdistuu ruokavalioon. Veljeni Paul esimerkiksi on lähes luopunut kiinteästä ruoasta, ja 46 vuoden ikäisenä hän syö pitkälkti samalla tavalla kuin yhdeksänkuukautisena. Hänen lempinimensä oli ennen Rooster. Nyt kutsumme häntä nimellä Juicester.”

Juuri ihmisten tarkkanäköinen havainnointi ja perheenjäsenten lempeä piikittely pitävän kirjan tarinaa yllä.

Yksi Hugh’n perheen ja omani eroista on se, miten kuuntelemme tarinoita. Hugh’n äidin kanssa jutellessa on vaikea saada sanottua loppuun muutamaa lausetta kerrallaan, koska hän keskeyttää joko syyttääkseen liioittelusta – ’No, no, tuo ei voi pitää paikkaansa’ – tai puolustaakseen sitä henkilöä josta puhutaan ja jota, useimmiten, hän ei ole koskaan edes tavannut. Ventovieras voisi lyödä minua irtisahatulla pöydänjalalla naamaan, sitten potkia kunnes selkärankani napsahtaisi, ja silti Joan sanoisi: ’Olen varma että hän tarkoitti hyvää.’ Minun perheenjäseneni sen sijaan aina kuuntelevat ilolla, miten hirveä joku on.”

Varsinainen juonellisuus ja tarinan merkitys jää kuitenkin uupumaan ja loppujen lopuksi kokonaisuus jää laimeaksi.

David Sedaris: Calypso
2021, Art House
Suom. Riina Behl
240s.
Kansi: Perttu Lämsä

Jätä kommentti