Ilmastonmuutoksen seuraukset näkyvät vahvasti Mikko-Pekka Heikkisen dystooppisessa Helsingissä. Tulva on peittänyt Helsingin ja hätätilahallitus on asettunut Tampereen korkeuksille. Helsingistä on jäljellä vain muutamia tornitaloja Kalasataman alueella. Muutamia vuosia aikaisemmin jäämassat ovat alkaneet sulaa Antarktisella.
”Kaksi kertaa Suomen kokoinen jäämassa romahti mereen Antarktisella – maailman rannikoita uhkaa täystuho.”
Tarinassa on kaksi aluetta, joilla on oma hallintonsa ja elinkeinonsa. Seutula on Helsinki-Vantaan lentokentän suunnalla ja tornitalojen asukkaiden alue on nimeltään Saaristo. Saaristolaiset tuottavat öljyä ja pyytävät tätä varten norppia. Kun saaristossa hallitsijaksi nousee saarnajamies Sakarias Jurmala, konflikti käynnistyy. Saaristo katkaisee kauppasuhteet Seutulaan, joka puolestaan haluaa osansa Saariston tuottamasta öljystä. Rauhanomaiseen ratkaisuun uskoo kirjan toinen päähenkilö, seutulalainen Matti Mubarak, mutta joukosta löytyy myös niitä, jotka ovat valmiita mihin tahansa keinoihin saadakseen haluamansa.
Kiinnostavaa on, että Heikkinen on sijoittanut romaaninsa tapahtumat vuoteen 2029 – ilmastokriisin seuraukset asettunevat näin lukijaa lähemmäs. Tämä vuosi kun siintää näköpiirissämme varsin lähellä. Tilanne on akuutti jo nyt, Heikkinen viestittää.
”Kivihiili tulee takaisin – länsimaat taipuivat kansalaisten vaatimuksiin halvasta energiasta. Moni EU-maa alkaa tuoda hiilisähköä Kiinasta.”
Romaanissa aikajana sijoittuu lisäksi aikaan muutamaa vuotta aiemmin, kauimmillaan vuoteen 2022. Sivuja värittävät uutislainaukset, jotka kertovat karua kieltä ilmastonmuutoksen etenemisestä. Ranskassa on ydinonnettomuus. Kivihiiltä aletaan tuoda jo takaisin – vaikka siitä kaiketi hetkeksi päästiin jo eroonkin. Paineet halvan energian saantiin ja Kiinan vaikutuspiiri näkyvät.
Valta, ekokriisi ja ihmisen ahneus ovat teemoja, joita Heikkinen romaanissaan pyörittää. Henkilöhahmoihin tiivistyy monenlaisia piirteitä inhimillisyydestä vallanhimoon. Heikkisen romaani on mustalla huumorilla ryyditetty ja monella tapaa liioitteleva. Hurjaa sinänsä on, että sen kuvaama maailma ei enää tunnu niin kovin mahdottomalta.
Mikko-Pekka Heikkinen: Norppaöljy
2022, Johnny Kniga
221s.
Kansi: Maria Mitrunen
Sivumerkkejä 