Toni on filosofian opettaja, joka on kyllästynyt elämäänsä ja aikoo siksi päättää elämänsä. Hän on kuitenkin päättänyt tehdä sen vasta vuoden kuluttua, kun on myös tervapääskyjen lähdön aika. Siihen asti kertojalla on kuitenkin aikaa käydä läpi elämäänsä ja tilittää turhautumistaan.
”Suunnitelmani vuodelle 2019 on riistää henki itseltäni kolmaskymmenesensimmäinen heinäkuuta tai ensimmäinen elokuuta; paikkaa en ole vielä päättänyt, enkä sitäkään miten tekisin sen. Päätän näistä lähempänä, ennen h-hetkeä.”
Toni käy yli 600-sivuisessa tarinassaan läpi lapsuuttaan ja nuoruuttaan aina aikuisuuteen asti. Hän on myös ollut naimisissa ja hänellä on poika, mutta elämänsä viimeisenä vuotena hän on silti yksinäinen.
”Isä löi äitiä. Ei jatkuvasti, ei kovaa, eikä yleensä lasten nähden, jotakuta harvaa poiukkeusta lukuun ottamatta. Usein isä syytti äitiä siitä, että tämä pakotti hänet tekmään asioita joita ei olisi halunnut tehdä.”
Yksinäisellä kertojalla on koira, seksinukke kumppanina ja yksi ystävä, jota hän kutsuu nimellä Siistikoipi. Hän on terrori-iskussa jalkansa menettänyt, toinen oman elämänsä sivullinen. Siistikoipi elää kipujensa kanssa ja haluaa niin ikään päättää elämänsä. Kaksikko löytää toisistaan tukea ja päättäväisyyttä kohti lohdulliselta tuntuvaa loppua.
”Eilen tälle päivälle povattiin yli kolmeakymmentä astetta ja levottomuuksia Kataloniaan. Molemmat ennustukset kävivät toteen. Kuuntelen jälkimmäiseen liittyviä kommentteja opettajanhuoneessa, vaikka päätän pysyä keskustelusta sivussa.”
Tonin kerronnasta paistaa pettymys ja katkeruus elämää kohtaan. Sille löytyy tarinan kiertyessä paljon perusteitakin, mutta paljon jää myös selittämättä. Kertojaa tuntuu vaivaavan välillä selittämätön merkityksettömyyden eetos ja hänen yllään leijuu synkkä pilvi, joka ei ota hälvetäkseen.
”Astellessani ties kuinka monetta kertaa eteisen ja makuuhuoneen väliä mieleeni nousi väkisin perintöosuuteni, josta olin luopunut heitä auttaakseni ja jolla he olivat saaneet katettua Julian ja Maria Elenan matkakulut ja asumisen Saksassa. Mietin olivatkohan he käyttäneet sen kokonaan ja elleivät olleet, aikoivatko he palauttaa loput minulle. Ei tällaisia ajatuksia voi välttää, ovat ne miten pikkusieluisia hyvänsä, sillä ne nousevat pyytämättä mieleen ja syttyvät siellä kuin näyttöruutu.”
Samaan aikaan kertoja on tämän synkkyyden kanssa myös jollain tapaa levollinen. Tonin vahva persoona ja persoonallinen kertojanääni kuljettavat Aramburun tarinaa eteenpäin vahvalla otteella. Mukaan on ripoteltu myös politiikkaa ja taustalla häilyy Espanjan poliittinen tilanne. Se ei kuitenkaan vie romaanissa liiemmin tilaa, vaan näkökulma on tiukasti Tonin tarinassa. Aramburun kerronta on rikasta ja Toni ristiriitaiseen hahmoonkin kiintyy. Lopulta hänen kohtalostaan todella välittääkin.
Fernando Aramburu: Tervapääskyt
Los vencejos
Suom. Sari Selander
2023 (2021), WSOY
663s.
Kansi: Agustín Escudero
Sivumerkkejä 