Klassikkokirjailija Elizabeth Stroutin aiemmissakin romaaneissa seikkaillut Lucy Barton on palannut! Nyt ollaan ajassa vahvasti kiinni, sillä eletään koronakriisin aikaa. Lucy ja hänen entinen miehensä William päätyvät pakenemaan tarttuvaa virusta New Yorkista merenrantakaupunki Maineen, Crosbyn pikkukaupunkiin. Strout seuraa Lucyn ja Williamin elämää muutaman kuukauden ajan.
Strout on kuvannut Lucya muissakin romaaneissaan. Olemme oppineet, että Lucy on kasvanut köyhissä oloissa ja hänen suhteensa lapsuudenperheeseen on ristiriitainen. Sekin tiedetään, että Lucyn ja Williamin suhde on aikanaan päätynyt eroon, mutta silti he jollain tapaa vetävät toisiaan puoleensa, ystävyydenkaltainen suhde on säilynyt. Toki pariskunnalla on myös kaksi aikuista tytärtä.
”Monien muiden tavoin en ollut osannut odottaa, mitä tuleman piti. Mutta William on tiedemies, hän oli nähnyt mitä oli tulossa, tarkoitan siis pikemmin kuin minä.”
Koska kaikki olemme käyneet läpi koronapandemian ajan, on siihen liittyvät keskustelut, kollektiiviset ajatustavat ja tunnemyräkkä monella hyvin mielessä. Näihin Strout ei tuo varsinaisesti hirveästi uutta. Lucy on – kuten niin moni muukin – jollain tapaa järkyttynyt perusarjen palikoiden romahtaessa alas paikoiltaan. Lucy elää varakkaan keskiluokkaisen elämää, joka nyt muuttuu muiden mukana.
”Loppuviikosta jo kolme tuttua New Yorkista oli saanut tartunnan; muutamalla muullakin oli oireita, mutta he eivät olleet päässet testeihin, koska lääkärit eivät halunneet heitä vastaanotolleen. Se säikäytti: ettäkö lääkärit eivät huolineet potilaita vastaanotolleen!”
Turvallisuudentunne järkkyy ja mistään ei yhtäkkiä voi olla varma. Lucy alkaa saada paniikkikohtauksia. Strout sivuaa myös muita ajankohtaisia yhteiskunnallisia mullistuksia lähivuosien Yhdysvalloista: Trumpin aikakautta, George Floydin murhaa ja Capitol-hyökkäystä.
”Miksi me ihmiset olemmekin niin erilaisia? Taidamme syntyä erilaisina. Ja sitten maailma ottaa ja heittelee meitä.”
Kun Lucy sitten pikkuhiljaa alkaa toipua koronapandemian aiheuttamasta järkytyksestä, hän alkaa taas löytää elämästä iloja, joita sävyttää nyt uudenlainen vire. Hän alkaa peilata suhdettaan omiin lapsiinsa sekä myös Williamiin. Ihmissuhdekuvaajana ja ihmisen mielenliikkeiden kuvaajana arkisten näennäisen pienten kohtaamisten ja sattumusten kautta Strout on erinomainen. Stroutin päähenkilöt edustavat useimmiten keskiluokkaa ja tässäkin tarinassa koronan vaikutuksia kuvataan juuri hyväosaisten elämän näkökulmasta. Vaikka Strout siis sivuaa yhteiskunnallisia aiheita, ei hänen läpivalaisunsa ulotu kansan ylempiä kerroksia syvemmälle. Tämä ei sinänsä haittaa, jos sen hyväksyy.
Koronapandemia ei vielä ole onnistunut luomaan itsestään kovin mehevää kirjallisuutta. Useimmissa kaunokirjallisissa teoksissa, joissa pandemia-aikaa kuvataan, päädytään toistamaan kliseitä, jotka me kaikki (samaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvat) olemme kokeneet. Tämä on myös Stroutin romaanin rasite. Vaikka Lucyn elämässä ja ennen muuta hänen näkemyksissään tapahtuu pandemian myötä paljon enemmänkin ja paljon kiinnostavampiakin liikahduksia, jäävät ne kuitenkin yleisluontoisen pandemiajärkytyksen kuvaamisen jalkoihin.
Elizabeth Strout: Lucy meren rannalla
Lucy by the Sea
Suom. Kristiina Rikman
2023 (2022), Tammi
270s.
Kansi: Laura Lyytinen
Sivumerkkejä 