Kokkolalaisen Usvasalmen suvun miehet ovat Tommi Melenderin sukupolviromaanin keskiössä. Heidän tarinoidensa äärelle päästään suvun nuorimmaisiin kuuluvan Uuku Usvasalmen kautta, joka ryhtyy haastattelemaan sukunsa historiasta suvun yli 100-vuotiasta matriarkkaa Siiri Usvasalmea aikomuksenaan kirjoittaa kustantamon pyynnöstä sukukronikkaa sukunsa miehistä. Uuku haluaisi oikeasti kirjoittaa jostain aivan muusta ja onkin vetäytynyt Intiaan toteuttamaan taiteellista projektiaan.
”Äkkiä suru hyökyy hänen päälleen. Se on ollut piilossa hänen sisällään, mutta vyöryy nyt ulos siitä samasta reiästä, johon sanat katosivat.”
Nyt Uukun suvun miehistä, Pertistä ja Olavista, on kuitenkin tulossa Paavo-enon kirjoittama elämäkerta, jolle kustantamo toivoo vastaparia nuoremmalla näkökulmalla. Uuku innostuu projektista ja nimeääkin oman teoksensa Melenderin kirjan nimen mukaan Aurumiksi, joka viittaa latinankieliseen kultaa tarkoittavaan sanaan.
”Hys, hys, Pertti Usvasalmi sanoo, koska haluaa pitkittää sitä aikaa, joka lapsilla on vielä jäljellä ennen kuin he joutuvat kuuleman kauheimman asian, minkä saattavat kuvitella.”
Pertin ja Olavin tarinoista avautuu kurkistukset kahden eri ikäpolven miesten elämään ja heidän edustamiinsa aikakausiin. Kiinnostavaa on, että Pertin ja Olavin tarinat muodostuvat klassisista mieskirjailijoiden eetoksista ja tarinoista. Melender vyöryttääkin lukijan eteen vaikuttavan kauttauksen historiallista kotimaista (miesvoittoista) kaunokirjallisuuden kaanonia, jonka edustajien kautta tuodaan esille yhtäältä sivistyksen sankarimyyttejä, toisaalta vihjataan tarinallisuuden voimasta. Tähän kaanoniin kuuluvat esimerkiksi Paavo Haavikko, Väinö Linna, Veijo Meri, Pentti Saarikoski, Hannu Salama ja Juha Seppälä. Kirjallisia viittauksia on runsaasti, varmasti perussivistyneelläkin lukijalla osa niistä menee ohikin.
”Se on eräänlainen koe. Laitoin suuren joukon tekstejä tehosekoittimeen ja painoin käynnistysnappia. Tehosekoittimeen laittamani tekstit ovat peräisin kaunokirjallisten olavi ja pertti usvasalmien tuotannosta. […] sisältävät jälkiä suomalaisen kirjallisuuden kaanoniin korotettujen mieskirjailijoiden teksteistä.”
”Minun kaltaiselleni 1980- ja 1990-luvulla nuoruutensa eläneellä proosasta ja runoudesta kiinnostuneella henkilöllä ei ollut mahdollisuutta päästä suomalaisten mieskirjailijoiden yli, ali tai ohi. Siihen vaikuttivat monet kulttuuriset, yhteiskunnalliset ja poliittiset syyt, joiden tarkka erittely vaatisi pitkän esseen kirjoittamista.”
”Kaunokirjalliset olavi ja pertti usvasalmeni näytttivät maailman yhdestä paikasta. Myöhemmin opin katselemaan maailmaa monista muistakin paikoista.”
”Uuku Usvasalmen osuudet Aurumissa sijoittuvat maailmaan, jossa olavi ja pertti usvasalmet ovat kuolleet, mutta jossa heidän vaikutuksensa edelleen tuntuu, hyvässä ja pahassa.”
Loppukaneetissaan Melender avaakin tekstien tarkoituksellisuutta ja perustelee niitä seikkaperäisesti.
”Maailmankaikkeus on monimutkainen koneisto. Todelliset mysteerit eivä ole valoilmiöitä taivaalla. Joita me porukalla ihmetellään. Todellinen episteeminen kriisi on sellainen, joka lähestyy ääntä pitämättä. Se ei todellakaan vihellä. Meillä ei ole aikaa lyödä maihin tai piiloutua, kun se iskee.”
Yksi teema romaanissa on oikeistoradikalismi. Tarinan nykyajassa kansalliskonservatiivit ovat voittaneet eduskuntavaalit. Uuku edustaa sukupolvea, jolla on erilaiset arvot, mutta Pertistä ja Olavista kirjoittava Paavo-eno kuuluu itsekin konservatiiveihin. Eduskuntavaalien tulos on syössyt maan kriisiin, sillä oikeistoradikaalit haluavat muun muassa pysäyttää pakolaisten tulemisen rajojen yli – yllättävän tutunkuuloista, vaikka Melenderin romaani lienee kirjoitettu jo ennen viime eduskuntavaaleja.
”Heillä on uskoa niin paljon, että he kuvittelevat, että heillä on myös toivoa. He ovat valmiit kairaamaan reikiä tasangolle kuolemaansa saakka. Rakastetttuni sanoo, että kun mitään ei ole tehtävissä, on tehtävä mitä tahansa. Vaikka reikiä maahan.”
Poliittiset suuntaukset voivat yrittää nakertaa sivistyksellistä pohjaa koska tahansa, siksi siitä pitää pitää kynsin ja hampain kiinni, eikä päästää tarinoita tai kulttuurihistoriaa katoamaan, kirja tuntuu vihjaavan.
Tarina kulkee eri aikatasoissa ja pääosin oikein sujuvasti. Melenderin kieli on eläväistä ja tarina pitää runsaudenkin keskellä otteessaan.
Tommi Melender: Aurum
2023, WSOY
441s.
Kansi: Martti Ruokonen
Sivumerkkejä 