Absoluuttinen nollapiste -yhtyeen keulahahmo Tommi Liimatta on purkanut lapsuuttaan ja nuoruuttaan Pietarsaaressa ja myöhemmin Rovaniemellä Jeppis- sekä Rollo-romaaneissaan. Sarjan jatko-osa vie nyt Tampereelle eli Manseen ja vuosiin 1996–2001.
Parikymppinen Tommi muuttaa Tampereelle tavoitteenaan panostaa täysillä Absoluuttisen nollapisteen musiikkiin ja singota bändi suomalaisen rock-musiikin huipulle. Keikkoja riittää ja musiikkikin alkaa uusien levyjen myötä saada tunnustusta sellaisissa rock-raamatuissa kuin Rumba ja Soundi, jos kohta vertailuilta muihin bändeihin ei vältytä. Esimerkiksi pohdinnat Don Huonojen, CMX:n ja YUP:n musiikista ja vastaanotosta suhteessa Absoluuttisen nollapisteen vastaaviin saavat sivuja teoksessa. Musiikkimaailman raadollisuus ja taloudellinen epävarmuus ovat teemoja, joita kertoja-Tommi kuvaa varsin rehellisesti ja varmasti alan ihmisille samaistuttavasti.
Rockmaailma vie mukanaan monella tapaa ja isoa osaa kuviossa näyttelee alkoholi, jonka pariin löytää myös Tommi. Siitä koituu omanlaisiaan vaikeuksia, vaikka pääosin todellisuuden tällä puolella Tommi onnistuukin pysyttelemään. Tie rocktähteyteen on kuitenkin alkoholin liukastama, tuntuu Liimatta kirjassaan muistuttavan.
Liimatta kuvaa kirjassaan pieteetillä levyjen tekoa ja keikka-arkea. Hän perkaa yksityiskohtia myöten levyarvioita. Mukana on myös skannattuja lehtiartikkeleita bändistä sekä valokuvia aikakaudelta. Aikalaislehtien Soundin ja Rumban sekä niiden armoitettujen ja pelättyjen kriitikkojen sekä ajan rock-bändien lisäksi tarinassa vilahtelee monia aikakauden musiikki-ikoneja, kuten Jyrki-ohjelma, jonne Absoluuttinen nollapistekin pääsee haastateltavaksi. Rinnalla kulkevat bändin jäsenet sekä naisystävä Tuula. Romaanissa ollaan pääosin Tampereella, mutta varsinkin alkupuolella ollaan myös vielä Rovaniemen soittokämpillä.
Liimatan teos, kuten aiemmatkin omaelämäkerralliset romaanit, on suorastaan yltiöpäisen yksityiskohtainen ja runsas. Niin tarkan kuvauksen (jos kaiken oletetaan olevan suurin piirtein totta) mahdollistanee vain huolellinen päiväkirjanpito. Jopa musiikkidiggarille ja Absoluuttisen nollapisteen ystävälle anekdootteja ja yksityiskohtia on paikoin hieman liikaakin, mutta suomalaisen musiikkihistorian kirjaamisen kannalta teos on eittämättä ainutlaatuinen. Aikalaiselle ja Tampereen musiikkiskeneä tuntevalle se tarjonnee paljon samaistumispintaa ja hauskoja tarinoita.
Osallistun kirjalla Helmet 2024 -lukuhaasteeseen #42 (kirjassa on alaotisikko).
Tommi Liimatta: Manse – markka-aika
2023, Like
720s.
Kansi: ei mainittu
Sivumerkkejä 