Irina Leivo on keski-ikäinen nainen, jonka poika Tatu on juuri lähtenyt armeijaan. Irina totuttelee uuteen elämänvaiheeseen, joka kiristää jo entisestään naisen mieltä. Irinan parhaat ystävät ovat Kirsi ja Leea, jotka kipuilevat omien parisuhdeongelmiensa kanssa. Eräillä illanistujaisilla Irinan kuppi menee nurin, kun hän kyllästyy Kirsin narsistimiehen Jukan nöyryyttävään käytökseen ja illalla on kohtalokkaita seurauksia. Pian Irina löytää itsensä tutkintavankeudesta.
”Ei ollut tarkoitus tappaa. Sen todistaa sekin, että valitsin puukotuskohdaksi vatsan. Jos siinä tilanteessa pystyi jotain valitsemaan.”
Härkösen romaani on tuttuun tapaan ronskilla huumorilla ryyditetty, absurdejakin mittasuhteita saava tarina, jossa on mukana myös rikos. Silti se on ennen muuta ihmissuhdekuvaus. Draaman seasta puskee niin ikään tuttuun tapaan henkilöhahmojen suilla melko alleviivattujakin pistoksia nykymaailman kotkotuksien suuntaan. Esimerkkinä Leea, joka on työelämän vaatimuksiin kyllästynyt äidinkielenopettaja.
”’Mä halusin opettajaksi. Mä halusin edistää kirjallisuuden oppimista. Sen sijaan mä joudun istumaan kokouksissa, joissa joku helvetin kehityskonsultti esittää PowerPointteja, joissa lukee että ’muuttuva opettajuus digitaalisessa toimintaympäristössä’. Entä ’virtuaalinen oppimisympäristö’? Mikä sana. Mikä idea. Nuoret tarttee ympärilleen eläviä ihmisiä eikä virtuaalihahmoja.’”
Irinan hahmo on moniulotteinenkin ja pieteetillä kuvattu. Hänellä on myös riippuvuuden kanssa kamppaileva Rami-veli, joka jää kuitenkin pikemminkin kuriositeetiksi. Ystävyys on päähenkilönaisten välillä vahva side, mutta loppujen lopuksi Irinan motiivit jäävät hähmäisiksi.
Anna-Leena Härkönen: Rikospaikka
2021, Otava
224s.
Kansi: Kirsti Maula
Sivumerkkejä 